Suomi luuli rikastuvansa ja nosti kustannusrakenteensa (hyvinvointinsa) pilviin, josta unelmasta alamäki oli sitten raju. Vieläkin lähes selvitystilan partaalla. Sanoisin sen tarkoittavan etuuksien riittämättömyyttä. Se mitä mitattiin hyvinvoinnin eteen, ei riitä enää mitattavaksi pahoinvointiin. Kyllä siitä kärsivät konemiehet siinä kuin metsäomistajatkin.

Tuskin tähän tautiin auttaa kuviokokojen nostaminen. Sillä vain syvennetään ongelmaa ja lisätään ulos mitattavaa hyvää joksikin aikaa. On mentävä rakenteisiin. Niin kornilta kuin se tuntuukin, on avattava vapaa kilpailu, josta hyötyvät kaikki osapuolet.

Jovain haukkuu nyt kyllä täysin väärää puuta, jos syyttää metsäalaa Suomen talousvaikeuksista. Metsäala on päinvastoin se viimeinen turva silloin kun oikein huonosti menee. En voi mitenkään ymmärtää, mistä tuollainen asenne voi syntyä!

Metsäala on aivan  eri asia kuin metsät. Metsät ovat vain raaka-ainelähde, ja ne ovat lähes täysin arvottomia, jos puita ei jalosteta. Puunjalostus luo maahamme  joka päivä vaurautta, jota sitten jaetaan eri muodoissa koko yhteiskunnalle.

Kyllä puunkasvatus jalostusta varten on maamme elinehto. Joten kaikki turhat uhat pitäisi pontevasti torjua ja antaa puuntuotannon kukoistaa. Ei ne sieltä Venäjältä tänne ilmaiseksi tipahda. Me pärjäämme tehokkuudella aivan loistavasti sille luonnontuhoamiselle.

Onpa Kallen kaverilla huonot metsät ainakin tällä hetkellä.  Jos vähän investoi sitä ”maitotiliä” niin sitten joskus koittaa parempikin aika.

On kyllä metsätalous helpompaa hommaa kuin maidon tuottaminen.  Maajussilla työtä on 7 päivää viikossa ja kesällä näyttävät painavan vähintään kahta vuoroa.

Metsänkasvattaja voi tilailla palvelukset muilta ja myyntiinkin riittää, kun lähettelee sähköpostia.   Kysyntäkin on kohtuullisen varmaa eikä tarvitse olla tekemisissä v-maisten asiakkaiden kanssa.  Mikään ei ole niin mukavaa kuin metsän kasvattaminen.  Tiettävästi siitäkin pääsee myös kohtuu helposti eroon.