Keskustelut Metsänomistus Tulipas "tilaa" uudistamiseen.

Esillä 10 vastausta, 111 - 120 (kaikkiaan 231)
  • Tulipas "tilaa" uudistamiseen.

    Merkitty: 

    Lukasin Mtk mietteitä nykymenosta.

    Jotain huolentynkää metsän uudistuksesta.Ennen piti uudistaa samoin tein kun aukko oli hakattu.

    Nyt riittää kun 10-25 v päästä kasvaa ”jotain”.aivan sama mitä.

    Näin pohjosen asukille käy enempi kuin hyvin.

    Se mikä pistää miettimään.Ostanpa palstan pohjosesta ja pistän sileäksi ja jätän siihen.

    Ketä toiminta palvelee?.

  • Jovain Jovain

    Hyvä kysymys MaalaisSeppo. Minulla ei ole antaa vastausta esittämääsi kysymykseen. Lähden kuitenkin siitä, että puuhuollon sääntelyn purkamiseen on keinonsa. Lähtökohtahan on, että metsänomistajat on suljettu puukaupan (pystykauppa) ulkopuolelle ja kun näin on, metsänomistajien katsotaan noudattavan hankintakauppaa, joka on jäänne jostain menneestä ajasta. Hankintakauppa ei vastaa logistisilta arvoiltaan nykyaikaa ja on monin tavoin epäedullinen kauppatapa metsänomistajille.

    Puukauppa muodostuu kahdesta osasta, puun hinnasta ja korjuun kustannuksesta. Kyllä metsäosastojen pitää pystyä ottamaan puuta vastaan myös metsänomistajilta, siinä kuin konemiehiltäkin. Maksaja vain muuttuu.

    Visakallo Visakallo

    Jovain: ”Puukauppa muodostuu kahdesta osasta, puun hinnasta ja korjuun kustannuksesta”.

    Eihän puulla ole olemassa omaa hintaa.  Ns. vanhaan hyvään aikaan oli puunhintasopimukset, mutta niistä jouduttiin luopumaan EU:n kilpailulain vastaisena jo 90-luvun loppupuolella. Puusta maksettavan hinnan määrää markkinat. Mikään ei siten takaisi puunmyyjälle parempaa lopputulosta, vaikka korjuu olisi kokonaan metsänomistajien omaa toimintaa. Minua hieman häiritsee, että jotkut eivät vieläkään elä tässä ajassa, vaan ajatukset pohjautuvat kahdenkymmenen vuoden takaiseen maailmaan, jota ei valitettavasti ole enää olemassa.

    Jovain Jovain

    Puunhintasopimuksista on jouduttu luopumaan, mutta ei se tarkoita kilpailulain vastaisuudesta luopumista. Päinvastoin, mentiin toiseen äärimmäisyyteen. 90-luvulla ”osittaisen kansallistamisen toimet” ja puukaupasta metsänomistajien sulkeminen (maksaja) on se seikka, jonka seurauksia on mitattu näihin päiviin asti ja mitataan edelleen. Kysymys on valtavista tulon siirroista elinkeinoelämän hyväksi.

    Ei täällä kukaan ole väittänytkään, että korjuun pitäisi olla kokonaan metsänomistajien hallussa, tai että puunhinta määräytyisi jollain muulla tavalla kuin markkinoilla. Mutta puukaupassa korjuusta ja sen seurauksista (tuotoista), metsänomistajat pakotettiin luopumaan.

    MaalaisSeppo

    Siis puuhuollon sääntelyyn on keinonsa. Ilmeisesti ko. keinot ovat salaisia, kun Jovankaan ei pysty esittämään mitään konkreettista nykyisen mallin tilalle. Hokee samaa mantraa, että homma on pielessä. Tällainen hokeminen ei johda mihinkään.

    Jätkä

    Kun koko ajatusketju on tullut peräaukosta, ei tulos voi olla muuta kuin sitä itseänsä.

    Jovain väittää pokkana, että korjuumenetelmät ovat metsänomistajan maksettavana. Näinhän asia ei missään tapauksessa ole, vaan korjuukustannukset kuin myös kantohinnat maksaa loppukäyttäjät. Kaikkien muiden matkalla syntyneiden kustannuksien mukana menee nuokin maksut. Ja loppukäyttäjät pyyhkivät vessapaperilla omansa, Jovain pyyhkii tietenkin sammaleella.

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Ajattelin rankaterminaalin palvelevan semmoista kauhavalaismallista energian tuoreketjua, jossa tavara ei makaa varastolla. Luovutusmittaus voinee olla tehtävissä vaikka kuormainvaa’alla, minkä jälkeen heti haketus ja poltto. – On minullakin muutaman vuoden vanha koivurankakasa edelleen vastuksina.

    kuusessa ollaan

    Jälleen kerran on todettava, että raakapuu on samalla tavoin raaka-aine, kuin muutkin vastaavat alkutuotannon tuotteet. Eli niiden käyttäjillä on täysin vapaat kädet ostaa puuta haluamallaan tavalla ja hinnoitella se vapaiden markkinoiden sallimilla tavoilla.

    Terminaalihommaa on yritetty jossakin energiapuun korjuussa, mutta puun saapumisen epämääräisyys on nyt kuulemani mukaan johtanut siihen, että sopimusyrittäjä hankkii ja korjaa puut…

    Jos pystykauppa ei Jovainille sovi, voit korjata puut hankintahakkuuna ja tehdä korjuun itse sovitulle paikalle, tai teetättää metsäkoneyrittäjillä. Kulut on vähennyskelpoisia.

    Visakallo Visakallo

    Jovain: ”Mutta puukaupassa korjuusta ja sen seurauksista (tuotoista), metsänomistajat pakotettiin luopumaan”.

    Toisaalta tuskin ketään metsänomistajaa on kielletty ryhtymästä metsäkoneurakoitsijaksi, jos siltä on tuntunut. Aika moni on näin tehnytkin. Tokihan Suomessakin salaliittoja on, mutta puukaupasta ja puunhankinnasta niitä ei taida juuri olla.

     

    Jätkä

    Metsänomistaja-urakoitsijoiden urakointi on hyvin usein loppunut siinä vaiheessa, kun perintömetsät on lyöty sileäksi. Elikkäs useidenkin satojen hehtaarien metsät ovat loppuneet ennen kuin luottamus omiin kykyihin on loppunut.

    Vanha totuus on, että vain vekselivetoiset koneet tuottaa – jos nekään.

    Tolopainen Tolopainen

    Moni on menettänyt rahansa liiallisella yrittämisellä, vaikka sitä nykyisin niin kovin hehkutetaan. Useimmat jotka selviytyvät liittojen tukemista palkkatöistä eivät yrittäjinä pärjää. Koneisiin investoimisessa on suuret riskit. Eikä yhtiöiden renkinä olo taida kovin rahakasta bisnestä olla. Lopettaminenkin voi olla vaikeaa, jos on runsaasti velkaa eikä niistä pääse eroon vanhat koneet myymällä.

    Minusta on täysin omistajan asia, miten hoitaa metsiään aivan samoin kuin muutakin omaisuutta. Tämä holhousyhteiskunta vain antaa ihmisille ajatusmallin, että yhteiskunnan pitää vastata kaikista mahdollisista asioista, eikä vastuuta hoitaa itse omat asiat ole.

Esillä 10 vastausta, 111 - 120 (kaikkiaan 231)