Hyvä kysymys MaalaisSeppo. Minulla ei ole antaa vastausta esittämääsi kysymykseen. Lähden kuitenkin siitä, että puuhuollon sääntelyn purkamiseen on keinonsa. Lähtökohtahan on, että metsänomistajat on suljettu puukaupan (pystykauppa) ulkopuolelle ja kun näin on, metsänomistajien katsotaan noudattavan hankintakauppaa, joka on jäänne jostain menneestä ajasta. Hankintakauppa ei vastaa logistisilta arvoiltaan nykyaikaa ja on monin tavoin epäedullinen kauppatapa metsänomistajille.

Puukauppa muodostuu kahdesta osasta, puun hinnasta ja korjuun kustannuksesta. Kyllä metsäosastojen pitää pystyä ottamaan puuta vastaan myös metsänomistajilta, siinä kuin konemiehiltäkin. Maksaja vain muuttuu.

Puunhintasopimuksista on jouduttu luopumaan, mutta ei se tarkoita kilpailulain vastaisuudesta luopumista. Päinvastoin, mentiin toiseen äärimmäisyyteen. 90-luvulla ”osittaisen kansallistamisen toimet” ja puukaupasta metsänomistajien sulkeminen (maksaja) on se seikka, jonka seurauksia on mitattu näihin päiviin asti ja mitataan edelleen. Kysymys on valtavista tulon siirroista elinkeinoelämän hyväksi.

Ei täällä kukaan ole väittänytkään, että korjuun pitäisi olla kokonaan metsänomistajien hallussa, tai että puunhinta määräytyisi jollain muulla tavalla kuin markkinoilla. Mutta puukaupassa korjuusta ja sen seurauksista (tuotoista), metsänomistajat pakotettiin luopumaan.

Kun koko ajatusketju on tullut peräaukosta, ei tulos voi olla muuta kuin sitä itseänsä.

Jovain väittää pokkana, että korjuumenetelmät ovat metsänomistajan maksettavana. Näinhän asia ei missään tapauksessa ole, vaan korjuukustannukset kuin myös kantohinnat maksaa loppukäyttäjät. Kaikkien muiden matkalla syntyneiden kustannuksien mukana menee nuokin maksut. Ja loppukäyttäjät pyyhkivät vessapaperilla omansa, Jovain pyyhkii tietenkin sammaleella.

Jälleen kerran on todettava, että raakapuu on samalla tavoin raaka-aine, kuin muutkin vastaavat alkutuotannon tuotteet. Eli niiden käyttäjillä on täysin vapaat kädet ostaa puuta haluamallaan tavalla ja hinnoitella se vapaiden markkinoiden sallimilla tavoilla.

Terminaalihommaa on yritetty jossakin energiapuun korjuussa, mutta puun saapumisen epämääräisyys on nyt kuulemani mukaan johtanut siihen, että sopimusyrittäjä hankkii ja korjaa puut…

Jos pystykauppa ei Jovainille sovi, voit korjata puut hankintahakkuuna ja tehdä korjuun itse sovitulle paikalle, tai teetättää metsäkoneyrittäjillä. Kulut on vähennyskelpoisia.

Metsänomistaja-urakoitsijoiden urakointi on hyvin usein loppunut siinä vaiheessa, kun perintömetsät on lyöty sileäksi. Elikkäs useidenkin satojen hehtaarien metsät ovat loppuneet ennen kuin luottamus omiin kykyihin on loppunut.

Vanha totuus on, että vain vekselivetoiset koneet tuottaa – jos nekään.