Tulihta-sana on jäänyt pois puhekielestä ainakin Pohjois-Savossa. 60-ja 70-luvuilla se oli hyvinkin yleinen.
”Määhän ehtimään tulihtapuuta.”
”Tiehän kahvitulet.”
”Lähetään tulihtalle vähä purasemmaa.”
Itse katselen nykyäänkin tulihtoimispaikan, jos olen metsähommissa kokopäiväisesti joitain viikkoja. Aamulla kun sytyttää tulet, niin saa vähällä vaivalla kunnon roihut sitten tauolla.
Läntisessä Suomessa ne taitaa kärvistellä nuotiolla? (Heh heh)
Leevi Sytky:
”Läntisessä Suomessa ne taitaa kärvistellä nuotiolla?”
Meilläpäin ainakin nuoruudessani kun miestyönä vielä metsätyötä tehtiin, niin taukoa pidettiin valakialla.
”Rupias kattelemahan löytyyskö karapuuta valakian tekohon” Se karapuu kai on lähiinä tervasta, eli kuusen tai männyn kuivalatvoja etsittiin.
Itte en oo enää valakiaa teheny vuosikymmenihin mettäs.
Tässä liikutaan taas alueella, jossa kaikki vaihtoehdot ovat juuri niitä oikeita. Turha kissanhäntää vetää nimikkeiden paremmuudesta.
Virkistävää huomata miten monella tavalla tuokin asia Suomen kielessä voidaan ilmaista.
Nämä murre jutut ovat mielestäni ihan mukavia ”kevenyksiä” aina välillä.
Kyl meil Satakunnasaki tehrää valkee, taik jos hianostellaa ni voi se ol nuotioki.
Niist Taneli puhumist karapuist mää e o kuullukka enne. Kyl meil tehrää valkee pystökuivist, jossei tervasii löyry!
Harastelijan mainitsema hete merkitsee vahassa Satakunnan murteessa taas aivan muuta kuin lähdettä.
”Tulet” ne meilläpäinkin tehtiin ja ”keittistankoon” ripustettiin kahvipannu, nokipannu. Tavallisesti pitempiaikainen ”tulipaikka” tai ”asentopaikka” perutettiin lähelle ”vesipaikkaa”, ojaa (puroa) tai ”hetettä” (lähde).
Sodan jälkeen käytettiin kahvinkeittoon paljon kenttäpakkia, eli ”römpsää”. Saksalaisten ohutseinäinen teräsrömpsä oli hyvä. Siinä vesi kiehui nopeasti. Tehtiin kahvinkeittoastioita myöskin viilaamalla tyhjentyneestä kilon lihasäilykepurkista leikattu reuna pois, lyömällä naulan avulla reiät vastakkaisten sivujen yläreunan lähelle ja pujottamalla rautalanka sangaksi. Siinä vesi kiehahtikin tosi nopeasti. Ei kyllä tainnut olla niitä terveellisimpiä keittoastioita!
Partiotytön nuotio on yksinkertaisesti sievään asentoon kasattu klapimuodostelma, johon on sytytetty tuli. Siis puut ja tuli, ei välttämättä savua, siinä se! Käsite ei sisällä nuotion alla olevaa maapohjaa.
Tulihta näyttää harrastelijan kuvauksen perusteella tarkoittavan PAIKKAA tai ALUETTA, jossa pidetään tulta ruuanlaittoa tai kahvinkeittoa varten sekä yövytäänkin.
”Meillä päin” tulihta-termiä kylläkin käytettiin aikoinaan (lähinnä äiti) epämääräisistä pienimuotoisista tulistelusysteemeistä. ”Yön pimmeyvvessä ne olj’ kähränneet jonniilaesen tulihtan…” Tarkoittaa siis auttavan nuotion.
Kun suomalainen sissi, samoinkuin meikäläinen siviilimies ja entinen partiolainen haluaa tehdä kahvitulet, ettei savu paljasta tulistelijaa muille, niin kuivia kuusen alaoksia taittelemalla tulipuiksi se onnistuu.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.