Keskustelut Puukauppa Tukkirungot kuitukasassa

Esillä 10 vastausta, 81 - 90 (kaikkiaan 222)
  • Tukkirungot kuitukasassa

    Miten olette toimineet ja mikä on ollut lopputulos kun kuitupuukasassa on ollut tukkipuita ?
    Hakkuu on päättynyt ja sain motokuskilta mittauspöytäkirjan, josta kävi ilmi että tukkisaanto oli vain puolet leimausselosteessa mainitusta, päivän sitä ihmeteltyäni marssin kuitupinolle ja mittailin päällimmäisiä puita ja ne oli hakkuusopimuksen mukaisesti tukkeja !!!
    Onko tämä maan tapa vai mitä on tapahtunut, osaisivatko kokeneemmat myyjät valaista asiaa ?

  • Korpituvan Taneli

    Hiluxmetsuri:
    ”On varmaan käynyt niin, että männyt ovat kasvaneet niin iso-oksaisiksi, että kuitua on pukannut.”

    Tein hankitakaupan tukeista pikkusahan kanssa, silloin kun Tapani oli auttanut kaatamisessa. Kyselin sitten laatukriteereitä suurimmat oksamitat. Ostomies sanoi että heillä tehdasmitassa ei juurikaan tavallisen oksan suuruuden takia raakkeja tule, oksaraakit tulee poikaoksista.
    Hänen mielestään iso oksa tekee sitten jo mutkaakin, jos se on liian suuri ja mutka tietysti on tukin pahin asia.
    Hän sanoi vielä, että raakkaus tapahtuu yleensä lenkouden tai monivääryyden takia.

    Terveisin: Korpituvan Taneli

    Mettämies

    Suorittavan epäilemä kompensointi ym. tässä ei ole kysymyksessä, vaan puhtaasti otsikossa oleva ongelma ja siitä syntyvä metsänomistajalle (ja myös verotuloina valtiolle) kuuluvan tulon siirto jollekin toiselle osapuolelle.

    Tapaukseen liittyy niin paljon kummallisuuksia, että sen suullinen selostaminenkin kestää tunnin, sen vuoksi en kirjoita kaikenkattavaa selostusta tänne, toki yritän vastailla kysymyksiin asiallisesti.

    Taneli epäilee korvaussopimusta, sekin asia tässä ihmetyttää, ostaja ei ollut halukas sopimaan asiaa, vaan halveksui metsänomistajaa tämän vaatiessa oikeata hintaa ”vain” muutaman rekkakuorman pölleistä.

    Viranomaispäätökseen johtanut pikainen kertaus:
    – ihmettelin pientä tukkiprosenttia
    – mittasin kuitupinolta tukkimitan täyttäviä pöllejä
    – palkkaamani valvova organisaatio kävi toteamassa em. tukkimitat
    – valvova organisaatio ei ollut halukas asian pikaiseen selvittämiseen vaan esitti asian selvittämisen siirtämistä parin viikon päähän
    – ostaja ei aluksi halunnut neuvotella myyjän kanssa lainkaan
    – ostajan kanssa ei päästy sopimukseen korvauksesta
    – valvova organisaatio ei missään vaiheessa ehdottanut myyjälle viranomaistoimien mahdollisuutta

    Otin yhteyttä Metsäkeskukseen, josta neuvottiin tilaamaan VIRALLINEN MITTAUS.
    Tutustuin lakiin Puutavaran mittauksesta: 4§, 2 artikla: Laissa tarkoitetaan: jakoperusteen ja laadun mittaamista kauppahinnan määrittämistä varten. 28§ 3. artikla: Virallinen mittaus voidaan tehdä, jos mittausosapuoli on esittänyt pyynnön virallisen mittauksen toimittamiseksi viimeistään 14 päivän kuluessa siitä, kun hän on saanut 24 §:n mukaisesti tiedon mittaustuloksesta.

    Virallinen mittaaja antoi em. tuomion ja kyseessä ei ole Petrin arvelema SE.

    Nyt tuli viestin 2000 merkin raja vastaan…jatketaan seuraavassa viestissä.

    Mettämies

    Jatketaan.. Petrillä on hyvä kirjoitus tuolla sivulla 3, siihen viitaten tästä tapauksesta totean seuraavaa:

    Kaikenkaikkiaan tästä sotkusta tulee väistämättä se mielikuva, että petetään tietoisesti, ja jos MO ei itse pysty/osaa valvoa, jäljet hävitetään/sotketaan pikaisesti, jotta mitään ei ole enää tehtävissä. Tämä ongelma koskee erityisesti etä/kaupunkimetsänomistajia, joilla päivätyöt on muualla ja eivät pysty muutaman päivän varoitusajalla singahtamaan valvontatoimiin (vaikka on erikseen palkattu mukamas metsänomistajan asialla oleva ”Valvoja”).

    mixte

    Onkos tässä käynyt niin että on tehty pelkästään sorvitukkia?
    Silloin ei alle 20 cm latvaläpimittaa taideta käyttää ja yleensä käytössä ei ole kuin yksi tai kaksi pituuttakaan. Eipä ole silloin tukin talteenotto kovin hääviä.

    Petri

    Mettämiehen aloittama keskusteluketju on mielestäni ehkä tärkein aihe, mistä olen lukenut täällä Metsälehden palstalla.

    Miksikö?

    Monet keskusteluketjut ovat antaneet hyviä vinkkejä, miten metsää pitää kasvattaa.

    Mutta:
    Jos lopputuloksen syö lopulta vilpillisin keinoin puutavaran ostaja, erinomaisetkaan metsänkasvatuskeinot eivät auta jos ostaja huijaa minkä ehtiää.

    Tämä asia on niin arkaluonteinen, että siitä on tähän mennessä puhuttu kiertoilmauksin.

    Nyt ollaan mielestäni asioiden ytimessä: puutavaran ostajiin ja näiden palkkaamiin urakoitsijoihin (tai edes joissain tapauksissa metsänhoitoyhdistyksiin) ei voi luottaa. Tai sitten voi sokeasti luottaa, mutta taloudellisten menetysten myötä.

    Metsuri motokuski

    Minusta ei asiaa kannata kovinkaan paljoa liiotella tai suurennella. Ongelma ei ole metsäpuolella sen kummempi kuin muillakaan aloilla. Samat säännöt pelaa tälläkin puolella ostajan, urakoijan ja myyjän välillä. Minusta metsäsektorilla on jo nyt sen verran ”pilkunviilausta” että lisää sitä ei kaivata. Ongelma tässä on se että usein myyjällä ei riitä ammattitaito ja tietämys puunmyynnin ja katkonnan osalta. Verrataan aikaa ”kenttäsaha” aikaan kun isä navetan puita sahasi. Nyt mennään jo eri aikakautta ja laatu vaatimukset ovat eri luokkaa. Nyt jos tätäkin ”kusetus” ajattelua kovinkin viljellään niin varmasti ongelmia syntyy ja nämähän kompensoidaan viime kädessä uskoisin kantohintoina.

    Typerintä lienee se että uskomuksia ja olettamuksia viljellään eikä itsellä riitä ammattitaito niitä toteamaan. Selvät virheet ovat ihan ok. Niistä kuluu reklamoida ja ne korvataan mutta se lähtökohta että kusetus on lähtökohtana on väärä.

    Metsäkupsa

    Metsuri motokuskin kanssa samaa mieltä,tukin ja raakkitukkikuidun ero usein pieni,kuin veteen piiretty viiva.Mutta jossain laaturaja kuljee ja joskus motokuskille tulee arvionti virhe,suuntaan tai toiseen.

    Sitten kun pöllejä kentällä syynätään,silloin laatu kyllä selviää.Jos konekuski motonkopissa vallan pölkkyjä rupeaa apteeraamaan,niin päivätuotos kyllä kuutioissa hupenee,jolloin kannattavuus koetuksella urakoitsijalla.

    Jopparit takavuosina olivat omalukunsa,ensin kova yksikköhinta,mutta sen jälkeen usein lopputulos lähempänä Petrin päätelmiä.

    Korpituvan Taneli

    Kyll’ Petri on oikeassa, asia on vakava.

    Turha ruveta vähättelemään asiaa. Ei se tee asiaa vähäarvoiseksi että on vain ilmeisesti yksi kunnollinen kiinnijääminen olemassa. Se vain osoittaa sen miten heikoilla metsänomistaja tässä asiassa on.
    Näiden kolmen suuren katkontaa on moitittu aina, mutta harvoin on kiinni saatu oikein rysän päältä. Pikkusahojenkin suhteen on vihjailtu tukin ja pikkutukin osuuksien suhteesta.
    Yksi asia jonka toivoisin nyt tulevan erityisesti tässä yhteydessä tutkituksi ja jatkossakin käsitellyksi, on MHY:n asema. Tässäkin oli kyseessä valtakirjakauppa. MHY:hän oli vain pitkittämässä asia käsittelyä, jolloin virallisen mittaajan käyttö olisi mennyt sivu suun. Ei se riitä tässä tapauksessa MHY:n rooliksi että se tilastoi huonon katkonnan yhtiölle ja käyttää sitä myöhemmin valintaperusteena kaupoissa.

    Täällä sanotaan ettei ollut Kusetusta?
    Kertokaa hyvät veljet sitten mikä sitä on jos ei se että tukin minimi latvaläpimitta lätkäistään suoraan 20 cm.
    On turha väittää että tämä olisi ollut vahinko. Taatusti sekä ohjeet antanut ostajan edustaja ja myös motokuski tasan tarkkaan tiesivät että nyt ollaan tekemässä ryöstöä.

    Niin meidänkö pitäisi nyt sitten vain hymistä hiljaa ja sanoa että se oli vain tuo ainokainen kerta, ei ole koskaan ennen tapahtunut, Hallelujaa!!
    On tosiaankin kyse siitä että kerrakin narahdettiin tuostakin asiasta.

    Silti asiaa ei voi yleistääkkään. Esim. minulla viimeksi kun S-E hakkasi melkoisen määrän puuta, ei kyllä kuidussa ollut tukkiainesta. Pikkutukkiainesta toki oli, mutta ei sen mittaista mistä oli kauppa tehty, pikkutukin mitat vain olivat siinä kaupassa huonot. Päinvastoin selvistä ajomiehen raakkaamista venkuloistakin maksettiin tukin hinta kun ne oli kerran tukiksi tehty.
    Ihan oma lukunsa on se kun saan pikkusahan kiinnostumaan leimikosta, niin pinotavara kasat kyllä ovat matalia.

    Terveisin: Korpituvan Taneli

    Metsäkupsa

    Itselläni eilen moto sai hakattua leimikon,ostaja S-E,mutta tukit eivät menneet omille sahoille.Kaupassa oli sovittu min latvaläpimitaksi 16cm,hakkasivat 14 cm,joten tukkisaanto oli hyvä.Kuitu asiallista rimppaa,joukossa tietysti jokunen raakkitukki kuten yleensäkin.

    En omalta osaltani vähättele Mettämiehen taikka muitakaan tapauksia,mutta omalle kohdalle ei ole räikeitä tapauksia yli 20 vuoden aikaan sattunut,tukkipuutakin viisinumeroiset kuutiot myyty ja itse olen kaupat tehnyt ja valvonut.
    Eipä olisi tainut viikon loppuna hakkuun valvojaa näkyä,vaikka olisi valtakirjakaupalla myynyt.Kyllähän asia niin on,että itse puolensa pidettävä,ei sitä toinen yleensä tee.

    mixte

    Lieneekö pikkusahojen kuitupuupinot siitä syystä pienet ettei kuitupuuta hakata tarkasti? Tätä harvemmin ajatellaan, kun keskitytään tukin katkonnan vahtimiseen. Asia, josta ei paljon puuhut, mutta jos kuitupuuta jää metsään, niin se on myyjän tuloksesta pois. Eli pieni kuitupuukasa voi olla merkki siitä, että kuitua on jäänyt metsään, ei se automaattisesti tarkoita hyvin onnistunutta tukin katkontaa.

Esillä 10 vastausta, 81 - 90 (kaikkiaan 222)