Petri:
”Mielenkiintoinen kysymys on se, mikä on oikeudellinen vastuunjako harvesterifirman ja Suuren Puunostaja Firman välillä silloin kun puumyyjää on käytännössä petkutettu laittamalla tukkipuuta kuitupinoon.
Yrittääkö metsäjätti silloin langettaa vastuun harvesterifimalle”

Vastuu ainakin metsänomistajalle päin on yksinomaan ostavalla firmalla. Vain ja ainoastaan sen kanssa on yleensä tehty sopimuksia.
Urakoitsija ja motokuski voivat joutua oikeudelliseenkin vastuuseen, mutta myyjälle asioista vastaa vain ja ainoastaan ostaja.

Kaupanteon yhteydessä määritellään tukin laatu- ja mittakriteerit. Se on sitova sopimus, jos ostaja muuttaa ehtoja antaessaan ohjeita motolle, silloin on kyse sopimusrikkomuksesta.

Firmat puhuvat kauniisti asiakaslähtöisyydestä. Metsänomistajakin on asiakas heille. Myös tätä asiakasta pitää kunnioittaa edes sen verran että peli pitää olla rehellistä.

Terveisin: Korpituvan Taneli

Taneli: Jos sinulle ilmoitetaan ostajan toimesta että tukit tehdään esim. mittaan 37 – 61 dm niin milloinka olet nähnyt sellaisen sopimuksen että millä painoarvolla kutakin mittaa tehdään ? Luulen että et koskaan. Toisaalta uskon että se taulukko ei kerro sinulle juuri mitään. Hoitelin tässä yhden puufirman kaupan naapurin isännälle ja lopputilityksessä kysyin ostajalta mikä oli katkonnan painoarvot (hintalista) eri pituuksille. Olisittepa nähnyt ukon ilmeen.

No sanoin että näen sen tukkilistaltakin ja jäätävä ilmapiiri lämpeni hetkessä.

Isomilla puufirmoilla ns hintalistan tekee aina oma porukka eikä ostomies juurikaan sitä edes tiedä.

Tuohon oikedelliseen vastuuseen sen verran että hakkaaja vastaa laadusta ostajalle. Jos laatu ei kelpaa niin korvauksia tulee seuraavassa sopimusneuvottelussa. Tarvittaessa jos laaturike toistuu niin kuski lähtee kilometritehtaalle. Ostaja ei kelpuuta ko henkilön hakkaamaa tavaraa. Muutoin loppuvastuu onkin sitten isännän ja ostajan välilä. Mhy:lle asia on vähän toisin siinä vastuussa tahtoo olla urakoitsijan kummallekkin osapuolelle (ostaja, isäntä). Mhy poistuu kokonaan omista vastuistaan.

Luottamuspula puukaupassa on vakava asia ja se vaikuttaa myyntihalukkuuteen negatiivisesti. Ensimmäistä kauppaa tehdessäni minua hämmensi se, että katkonta jää loppujen lopuksi pitkälti hämärän peittoon. Sopimuksessa on toki tietoa käytettävistä katkontamitoista, mutta hakkuun jälkeen saatavissa mittausdokumenteissa tiedot ovat aivan liian karkealla tasolla. Tietoa siitä, miten katkontamittoja on käytetty ei käytännössä ole lainkaan.

Puunmyyjänä odotan sopimusta tehdessäni tietäväni seuraavat asiat:

1) puutavavaralajien hinnat
2) tarkat, yksiselitteiset laatuvaatimukset
3) apteerausmitat
4) tiedon siitä, että tukin määrä pyritään maksimoimaan edellisillä apteerausmitoilla

Nykytilanteessa kohtaa 4 on käytännössä mahdotonta valvoa. Tilannetta parantaisi, jos ostaja toimittaisi runkokohtaiset katkontatiedot sähköisessä muodossa. Tällöin katkonnan optimaalisuutta olisi sopivalla ohjelmistolla helppo seurata. Myös laatusyistä (laho, lenkous, oksaisuus, värivirheet, jne.) tapahtuneet puutavaralajisiirtymät (esim. tukki -> kuitu) tulisi sisällyttää tietoihin.

Näillä toimilla voitaisiin parantaa luottamusta myyjän ja ostajan välillä. Kustannuksia tästä ei juurikaan lisää tulisi, ymmärtääkseni moderneista hakkuukoneista siirtyy kyseistä dataa ostajan järjestelmiin lähes reaaliajassa. Vaaditaan vain pienehkö lisätyö ostajan järjestelmään katkontatiedoston tekoon ja lähetys myyjälle sähköpostitse. Saattaisi itse asiassa olla jopa halvempi ratkaisu verrattuna nykyiseen mittausdokumenttien tulostukseen ja postitukseen.

Kyllähän se Rööri Roope niin on että metsänomistajan pitääkin hiukan ”kyylätä” että mitä siellä metsässä tehdään. Minä ainakin ”kyylään” ja annan tarvittaessa rapsakkaakin palautetta. Kovimmat palautteet vain pitää kierrättää ostomiehen kautta. Kehut voi antaa suoraankin.
Soitimpahan kuitenkin kerran onnistuneen savotan jälkeen motofirman pomolle ja kerroin hyvästä onnistumisesta. Meinasi saada laakin kun sanoi ettei hänelle ole mo koskaan soittanut muuta kuin moitteita, jos on ollut. Perustelin soittoani sillä että olen herkkä tarvittaessa myös antamaan kielteistä palautetta, että pitää sitten antaa tarvittaessa myös myönteistä.

Moton kopissa en vielä ole käynyt tähän ikään mennessä, vaikka on joskus jopa tarjottu. Rapulla olen joskus seissyt ottamassa listoja vastaan tai muuten keskustelemassa. En tiedä mitä minulla siellä moton kopissa sitten tehtäisiin? Kyllä sen työn jäljen näkee maastakin. Sitten kun en enää pysty maajalassa siellä liikkumaan, panen ketteräjalkaisemmat asialle.

Terveisin: Korpituvan Taneli