Mettämies:
”kuitupinon PÄÄLTÄ mitattu kolme runkoa: kaikissa latvaläpimitta 16cm ja tyvi 20cm, pituus 4,35m, suoria kuin mitkä, katkottu sopimuksessa olevaan tukkimittaan. ”

Mettämiehen kannattaisi vilkaista tukkikasasta 4,30- luokan pölkkyjen pituuksia . Kone katkaisee tukin +/- 1-2cm:n katkaisuikuunassa ja tuo 4, 35 on selvästi liian pitkä pölkky. (mikäli mittalaite on oikein kalibroitu) . Yleensä sahat haluavat sentin tai pari modulimittaa lyhyempiä pölkkyjä (esim 4,28m) . Jos varsinaisessa tukkikasassa on järjestään muutaman sentin ylipitkää tavaraa (myös sahan mittavaatimus tarkastettava) , on mittalaitteen pituuskalibrointi jäänyt tekemättä . Jos taas ylimittaa ei esiinny , ei niitä kuitukasan päällä olleita pölkkyjä ole voitu rekisteröidä tukiksi , koska ne ovat vaaditun sahausikkunan mittojen ulkopuolella. Miksi näin on mahdollisesti käynyt , on syytä selvittää perinpohjin .

Hakkuutähteisiin en tässä tilanteissa takertuisi lainkaan .Kukaan ei piilottele valmistettua ja mitattua puutavaraa havukasojen alle.

Minusta tuntuu, että aika montaa metsänomistajaa arvelluttaa myydä puuta sen takia, että on olemassa perusteltu pelko siitä, että puunostaja huijaa. Hyvääkin tukkiainesta saattaa mennä sellupinoon.

Metsänomistajalla tulee olla hyvät valmiudet olla paikalla valvomassa asianmukaisesti suoritettua työtä ja silti epäilys saattaa jäädä itämään.

Etämetsänomistajalla (aika moni metsänomistaja nykyään asuu kaukana omasta metsästään vieraassa kaupungissa) tilanne on vielä hankalampi. Omista töistä on vaikea saada lomia, jotta puunkatkonnan valvonta onnistuisi edes jotenkin. Eikä asiantuntemuskaan useimmiten riitä tähän valvontatehtävään.
Kun perusteltua epäilystä selvästi on ilmassa siitä, että puunostaja huijaa katkonnassa, jätetään puu mieluimmin myymättä.

Nyt ollaan tultu tilanteeseen, että puunostajat kärsivät omasta epärehellisyydestään. Markkinoilla olisi puuta, mutta puunmyyjillä on pelko siitä, että puunostaja huijaa.

Nyt minua kiinnostaisikin kuulla tilanteista, milloin kaupan lopputulos on jäänyt epäilyttämään metsänomistajaa.
Ja mieluusti kuulisin myös nimiä niistä yhtiöistä, jotka ovat olleet tilanteessa mukana. Mielipiteen julkaiseminen ei ole julkista herjausta, vaan omien tuntojen esille tuomista.

Silloin kun puun myyjälle on jäänyt kaupan toteutuksesta huono maku suuhun, yleensä asiat ovat todellakin menneet pieleen jollakin tasolla. Minusta näistä asioista olisi syytä keskustella avoimesti. Muuten muutosta ei asioihin saada.

Edit: typo korjattu.

Petri:” Minusta tuntuu, että aika montaa metsänomistajaa arvelluttaa myydä puuta sen takia, että on olemassa perusteltu pelko siitä, että puunostaja huijaa. Hyvääkin tukkiainesta saattaa mennä sellupinoon. ”
Tässä se on koko puukaupan pohjaongelma. Ammattimainen ostaja ja iso yhtiö vastaan pieni satunnaiskauppaa tekevä mo. Todella herkullinen tilanne vedätykseen ja ihan pelkästään tämän asetelman vuoksi syntyy helposti ajatus, että puukaupassa tulee kusetetuksi. Isot vedättää pykälillään, ostovoimallaan, ylimielisyydellään ja muulla alistusmekanismilla. Ihminen on epäluuloinen…

Luottamus sattuu olemaan sellainen perusasia, että kun se kerran menee, niin se ei minulla ainakaan palaa koskaan. Hiukan jos epäilyttää vastapuolen aikeet, niin ei hommat etene. Ei ole luottamusta. Kusettaa voi kaksi kertaa: ensimmäisen ja viimeisen.

Puunostajien kannattaisi ihan aikuisten oikeasti miettiä miten käyttäytyvät ja mikä mielikuva tavallisilla mo.lla toiminnasta on. Maine ja luottamus syntyy ainakin Suomessa edelleen tekojen kautta.

Voi olla, että asiat sujuvat erittäinkin hyvin, mutta metsälehden galluppiosastolle tehty kysely saattaisi valottaa tilannetta…

Tapaukset on syytä aina tutkia tarkoin , enen kun puhutaan huijaamiseta . Puukauppatoiminta on pääosin rehellistä toimintaa . Ikävä maku kaupoista saattaa jäädä pelkästään liian kovien odotusten tai virheellisten arvioiden vuoksi . Tutkitaan siis ensin ja hutkitaan vasta , jos todellista aihetta ilmenee .

Aika hyvänä takuuna näin omiin kokemuksiin pohjautuen suosittelen myymään tukkileimikot sahoille.Niillä ei ole mitään tarvetta takoa ylimääräistä kuitua vaan joka rungosta yritetään tehdä tukkia niin monta kuin mahdollista.Joskus lähinnä harvennuksilla saattaa jäädä joitakin paksumpia latvoja jos parrumitta on kahdeksaan senttiin,niin ei saa enää kuitua loppu pätkästä.No sen kuidun kyllä voittaa parammalla parrun hinnalla.
Kerran yksi isäntä oli napissu että jää kuitua mehtään ja ruvennu moottorisahalla tekemään latvoista kuitua.Noo ei ollu sahannu ku tankin pari kun oli huomannu että eipä niistä latvoista taida sitä kuitua niin palio kertyäkkään ja lopettanu.
Alku kesän hakkuussa ottivat niin tarkasti puun että ei kannata rankoja lähtiä tekemään.
Sekin on aivan tosi että välittäjällä on tiukempi seula kuin sahan omilla motoilla ja jos vielä on laatu vähänkään kiikun kaakun niin ehdottomasti saha enkä tarkoita mitään tosi huonoa leimikkoa.
Myös hinta on yleensä huomattavasti parempi jos olet vähänkin panostanut kulkuyhteyksiin jolloin ajomatkat ovat lyhyet.Eikä aina tarvi leimikonkaan olla niin iso kunhan se on hyvin saatavilla.
Vaikka itse kyllä suosin sopivan kokoisia leimikoita.