Pakko vetää yksi Viro-kortti pakasta.

Olen Saaremaalla myynyt leimikoita, esim 1,2 ha ja merkitty kartalle sekä maastoon, könttähinnalla. Tämä käy kuin autokaupassa: Tavara on tässä ja hinta tässä.
Maksu vielä välittömästi sopimus allekirjoitettaessa ja hakkuuaikaa yksi vuosi, että saadaan maa uuteen käyttöön.
Toimii erittäin sulavasti ja myyjällä ei ole juurikaan päänvaivaa tämän jälkeen (hakkuussa noudatetaan lakia !).

Kyse ei ole mistään ylidamatisoinnista, kyllä ongelma on todellinen ja vakava. Jonkinlainen yleisempikin selvitys siihen pitäisi saada.
Metsälehden perusteellisella asiaa selvittelevällä artikkelilla pitäisi aloittaa.

Kummallista on ettei ole vielä löytynyt vastaajaa kysymykseen, että onko puukaupan yhteydessä sovitut mitta- ja laatukriteerit sitovia, niin että ostaja sitoutuu tekemään kaiken puun, joka vaatimukset täyttää tukiksi.

Toistan selvyyden vuoksi myös sen, että kyse ei kuitenkaan ole mistään, edes kolmen suuren, maan tavasta. Minä ja moni muukin olemme todenneet monissa kaupoissa että kuitupinoissa EI AINA ole tukiksi kelpaavaa tavaraa.

Terveisin: Korpituvan Taneli

Petrillä se mielikuvitus lentää. Tekee vain turhaan päänvaivaa itelleen. Ei sitä hakkuuta siellä puut ostava yritys tee edes edustajansa vältyksellä. Siellä tekee ulkopuolinen koneurakoitsija ja jos kysyä sopii niin miksi huijaisi?
Ei ainakaan heille hyötyä ja tuskin ihan isoihin ostajiinkaan niin paljon sympatiaa piisaa että varastaa täytyisi. Jos taas katkonnat määrää puhtaasti ostaja on sanamuoto varmasti kauppasopimuksessa senmuotoinen että sietää sen. Koska yhtiöiden lakimiehet ne laatii ja varmasti kestää juridisesti. Miksi et Petri ole huolissasi maastoon jäävästä kansantaloudellisesta tappiosta eli moton hakkaamasta mutta ajokoneen maastoon kadottamasta puutavarasta. Itse joskus tein kolme traktorin metsäperävaunullista alle hehtaarin alalta.

*** Mielenkiintoista keskustelua. Kyllä ne hakkuu-urakoitsijat on nykysysteemissä lähinnä firmojen renkejä,osin jopa ulueurakoitsija mallissa kiinteä osa firman puunhankintaa. Ja paine saada raaka-aine kustannukset mahdollisimman alas on kova. Peli on kovaa. Siinä löytyy saumaa myös tulkita hakkuusopimusta mielensä mukaan. Puutavaralaji siirtymät tukista kuituun houkuttelee varmasti. Olen itse todellakin ollut moton kopissa kun korjuuesimies soittaa urakoitsijalle ja kehoittaa tekemään kuitua tukista. Se siitä luottamuksesta.
Luottamus on oikeastaan täysin tuntematon käsite puunhankinnassa. Firmat ei edes omassa organisaatiossa luota toisiinsa. Puu pitää esim. mitata moneen kertaan. Motolista ei todellakaan kelpaa kuin metsänomistajalle mittaustuloksena. Joka kalikka aina mitataan tehtaalla uudestaan ja arvaatte varmaan ketkä tämänkin leikin loppupeleissä kustantaa. Aivan oikein, kyllä se sieltä jäännöserästä eli kantohinnasta nipistetään sekin kulu.
Joten enpä osaa muuta suositella metsänomistajillekaan kuin ; Luottamus hyvä,kontrolli paras. Pitäkää puolenne,kukaan muu ei sitä tee.

Lisätään nyt vielä sekin, että yleistää ei tietenkään pidä liikaa. Rehellistäkin puukauppaa kyllä esiintyy 🙂

Kyllähän optikkokin varmaan olisi auttanut mutta kun niillä ei ole tarjota laseja joilla hakea puita lumen alta. Oli nimittäin lähes paljas maa kun tehtiin ja kului useita viikkoja ennen kuin ajokone kerkesi perästä. Sinä aikana satoi lähes sen talven lumet ja sitä oli. Täälläpäin aika ennätystahtiin. En minäkään niitä jälkiä silloin kuleksiessa arvannut että niin paljon löytyy. Aika haastava mäkimaasto ja hyviä painannekuoppia piisasi. Aika kiireinen oli kyllä ajo silloin myös. Tuppasi hiukan kolhimaan mutkissa pystypuitakin. Mutta ajat siitä ovat parantuneet jo lähes kymmenen vuotta.