En etsi syyllisiä vaan mallia joka olisi kaupan osapuolille helpoin. Runkohintamallissa heikko laatu kuten laho jää ostajan vahingoksi. Minun mallissani huono laatu vähennettäisiin tukin osuudesta eli se menisi kuituun tai lumppiin.
”..Runkohinnan paikkansapitävyyden voi tässä tapauksessa tarkistaa moton mittalistasta saaduilla tarkoilla tukki-/kuituosuuksilla…” Niin lopuksi.
Mehtäukolla ei itsellään ole kompetenssia arvostella koska ko tapauksessa näin jo etukäteen omalla kokemuksella , että arvio meni alakanttiin, ja oli puhetta asiasta jo ennen asian varmistumista mittaustuloksesta.
A.J. Ymmärrän mallisi. Esimerkin kautta: Rungossa on 11 metriä tukkia, loppu kuitua. Moto pätkäisee rungosta kaksi 520cm tukkia. Tavaralajikaupassa mo saa tukin hinnan 10 m 40cm tukkiosasta, loppu 60 cm menee kuidun hinnalla. Sinun menetelmässä mo saa tukin hinnan koko 11 metrin tukkiosasta, katkonnasta riippumatta. En tunne motomittaa tarkasti, mutta olisiko tällainen mittaus mahdollista? Ymmärsinkö mallisi oikein?
”…koska ko tapauksessa näin jo etukäteen omalla kokemuksella , että arvio meni alakanttiin…” No kukas sen kaupan nysän allekirjoitti,- ei kai naapurin mummo?
Jos on kykyä vedellä asioita yksipuolisesti tikun nokkaan, pitäisi olla selkäruotoa tehdä oikea päätös ennen kauppaa. 1-2€ arviosaivartelu jälkijättöön on jo melkoista pelleilyä.
Nostokoukku, kyllä metsiään hoitava ja siitä ymmärtävä mo voi saada tukin tarkasti talteen. Tasakokoisessa hoidetussa puustossa tukin minimipaksuus löytyy tietyssä pituudessa. Jos ei riitä, lihotetaan! Rajoittamattomat muutamat lyhyet mitat ja havusorvi auttavat pitkälle.
Runkohinnoitelussa huijataan kertomalla miten hinta nousee puiden keskikoon kasvaessa mutta se pieni nousu ei merkkaa juuri mitään. Tukkiosuus ratkaisee .
Nostokoukku ymmärsi oikein. Oletan että tukin paksuuden mittaus on riittävän tarkka jotta ohjelma pystyy laskemaan tukkiosuuden. Lisää aiheesta blogissani kts. kirjoitus marraskuulta 2007.
En hetkeäkään epäile etteikö saa tukkia talteen. Ja niin arvelinkin, että ko. mittaus ei onnistu. Yritin vain ronkkia A.J:n sinänsä hyvää ajatusta palasiksi. Mutta onko kaikilla ostajilla rajoittamattomat lyhyet mitat käytössä? Miten tilanteessa, kun sahatavara sakkaa ja sellu käy kaupaksi kuin häkä, kiristyykö tukin laatuvaatimus ostajan taholta? Muistuu vuosikymmenten takaa yksi kauppa mieleen. Olin tuolloin ”taivaanvuohena” kirkkoneuvostossa. Seurakunta myi ison remontin kattaakseen ison leimikon jo historiaan menneelle ostajalle. Oli niitä sahauksen lamavuosia. Mhy:n neuvojan kanssa sitten ihmeteltiin usean tuhannen tukin kasaa, josta puuttuivat lähes tyystin pari pienintä kauppakirjassa sovittua latvaläpimittaa. Kuitupino oli kyllä hulppean kokoinen. Mutta katkottua puuta on myöhäistä arvostella.
Tyvilaho ei runkohinnoittelussa jää ostajan vahingoksi vaan siitä maksetaan lahopuun hinta. Oksaisuus ja lenkous jäävät ostajan vahingoksi. Sahat tulkitsevat laatuvikoja vapaamielisemmin kuin konsernit. Etenkin, jos puu on menossa konsernin leimikolta sahalle, niin laatuvikaisia tukkeja ei juuri lähde. Sahan vastaanotto raakkaa ne armotta.
Meiltä on mäntytukit voittopuolisesti lähteneet Hankasalmen sahalle. Niin oli jo Vapon aikaan ja niin on nykyään Versowoodin aikaan. Kahden konserninkin mäntytukit ovat päätyneet sinne. Kuusitukkien määränpäässä on vaihtelua.
Olen katsellut näitä kokorunkokaupan leimikoita. Ihmeen tarkkaan latvan minimimittaan on puut yleensä pätkitty. Tuntuisi, että ostajaa kiinnostaisi jättää enemmän vähäarvoista latvakuitua metsään, mutta näin ei tapahdu.
Aika harvoin tarvitsee tai kannattaa enää lähteä moton perään polttopuita keräämään. Ainoa paikka mistä vielä hieman klapeja saa on riukuuntuneet koivikon hakkuut.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.