Ei kai kukaan ota tosissaan noita metsäsuunnitelmien ja leimikkoa arvioivien – lähes juoksupoikien tekemiä laskelmia.

Määrät tiedetään vasta, kun pöllit on laskettu moton kouran läpi, taikka hankintapuut on paraimmillaan tehdasmitattuna.

Jos ostajalla on esittää tavaralajien hinnat ja on olemassa varmuus, että juuri SE konemies on käytettävissä, niin voidaan alkaa laskemaan, kenen tarjous on edullisin.

Oma taito ja viitseliäisyys auttaa aika pitkälti ottamaan tuntumaa siitä, onko metsässä hyvää tukkipuuta, onko siellä pikkutukkiaihioita kuiturunkojen tyvissä, onko ehkä parruvärkkiä merkittäviä määriä.

mehtäukko on sitä mieltä, että ammattimies saa minkä saa tukkia, jos on oikea ammattimies.

Kävin juuri Oppilaitoksen konesavotalla ja siellä oli ihme ja kumma joka koneella (8) vain yksi oppilas. Kysyin varmistuskysymyksen, ”Onko tässä koko kurssi”?  Vastaus oli odotettu: ”Tässä on kolmasosa oppilaista, kaksi kolmasosaa on MANU-hakkuulla tekemässä kaikkia puutavaralajeja ja keskittyen Tukkien, pikkutukkien ja parrujen tekoon ja jakamiseen ja harvennuksella”. Tuolla systeemillä osa pojista varmasti oppii tekemään kunnollista katkontaa myös tukkikuviolla. Osa perehtyi myös lähikuljetusverkkojen ja varastopaikkojen suunnitteluun ja toteutukseen.

PS. Avohakkuu, jossa tehdään paljaaksi teollisuusaluetta paksuturpeiselle pohjalle, on niin pehmeää, että koneet painuvat ajon / hakkuun aikana jopa liian syvälle ja yön aikana hakkuukone painuu niin syvälle, että kun oli portaan jääneet alas, painui portaat turpeeseen.

Ilmeisesti MH ajaa suodatinkankaan päälle aika paksun kerroksen sepeliä varastopinojen vierille.