Metsässä ei ole koko vuorokautta pimeää, eikä tukkirukoja – ainakaan kuusia tarvitse läheskään hukuttaa hankeen.

On hieman eri juttu, jos talvella pitää saha repiä käyntii klo neljältä aamuyöllä ja kaataa yksittäisiä, lähes oksattomia mäntyjä yli puolen metrin kevyeen pakkaslumeen.

Arton soperruksen perusteella voisi päätellä, että hän ei ole ihan oikeita tukkirunkoja koskaan tehnyt mainittavia määriä.

Kunnon mäntytukkirungossa ainakin tyvitukin katkaisukohdan voi varsin helposti määritellä pystyyn, mitalla vain katsotaan sopivat desimetrit. Kun runko on kaadettu niin, että se on karsimakorkeudella, se on hyvin näkyvissä ja loput kolme tukkia voi jakaa loppurungosta minimiläpimittaan pyrkien.

Apuna voi käyttää minimikaulainta, jolla löytää millin tarkkuudella riittävän minimiläpimitan. jos ei ole varaa hankkia tai tehdä kaulainta, metsurin mittanauhalla pääsee hyvin tarkkaan mittaukseen, kun sahaa puun puoliväliin asti ja sahausraosta mittaa nauhalla. Siitä voi vielä lyhentää, jatkaminen on melkein rikollista.

Ei metsurin työ ole kauheaa riehumista, kun on homma hanskassa, vehkeet kunnossa ja käsityövalineet tallessa.

No tuota pojat, otetaanko nyt sitten vertailuun kolme eri vaihtoehtoa:

– manuaalinen katkonta (moottorisaha ja ukko tai akka)

– metsänomistajan omistama, häneen päin kallellaan oleva Ponsse (voit vaihtaa tähän oman lempihärvelisi nimen)

– puunostajan kautta tuleva, ostajaan päin kallellaan oleva Ponsse

Nykyaikana raakapuusta voitaisiin maksaa laadun perusteella sen mukaan, mitä sahalla paljastuu. Näin saisi laatupuusta laatuhinnan ja bulkkitavarasta kehnomman hinnan.

Kuitenkin voitaisiin – jos metsureita olisi riittävästi saatavana, monet tukkisavotat hakata manuaalisesti niin, että puista saisi sen verran enemmän rahaa, kuin metsurin korkeammat palkkakustannukset on.

Jos edellä esitetty latvatukki jääkin tekemättä vääränlaisen apteerauksen takia, on tappio yhdessä pölkyssä 2 – 4 euroa. Jos joka toinen latvatukki menee kuiduksi ja tankillisella tulee kymmenen runkoa, voi tappio nousta merkittäväksi, tukkimetsässä sahataan 4 + tankillista päivässä.

Tuntuu olevan ikuisuusaihe tama tukin optimikatkonta. Voisiko joku selventaa miksi runkohinnoittelun ei kannata siirtya ongelman ratkaisuna?

..”Ja mistä se “tavallinen ” metsänomistaja löytää  aina sen …”

Siinä ei mahtane muu autella kuin pitää silmänsä ja korvansa auki jo vuosia ennen puukauppoja. Kyllä tunnollisista kuskeista sana leviää.

Jos runkohinnoittelussa hinnoittelu todellakin olisi läpimittaluokittelun mukaisesti kohdillaan, jossittelu jaosta loppuisi.