Onkin mukavaa puuhaa kalvaa sahalla kantoa traktorin alta. Valtrassa on sellanen vetokoukkusydeemi, että se ei vahingossakaan luiskahda kannon päästä irti.  maavarakaan taka-aleksin alla ole mitenkään kehuttava.

Nivelaisalla varustetulla metsäkärryllä, jonka aisalla on myös kuormain, pääsee kyllä kätevästi siirtämään Vallua sivuttain, kunhan tukijalat ovat teleskooppimalliset – niissä on voimaa riittävästi.

Painotus sanoilla: -kaatoa haittaavan juurenniskan…

husse siis haikailee takaisin pystymittausaikaa, jolloin leimikon jokainen puu oli pystymitattu ja tietokoneohjelmat laskivat etukäteen, paljonko on tukkippta ja paljonko pienempää sellaista.

Silloin käytännössä ostaja sai tehdä puista mitä halusi. Lahojen tai muiden piilevien vikojen vuoksi lumpatut pöllit mitattiin erikseen ja ne maksettiin arvonsa mukaan.

Pystymitan jälkeen tehty kauppa maksettiin 90 %:sesti heti kaupanteon jälkeen ja loppu 10 % hakkuun jälkeen.

Itsellä tarjousvertailussa tapaus, jossa paikallinen saha tarjoaa tukille pituutta 31 dm ja 37-52 dm. Kilpaileva tarjous on sellufirmalta, jolla tukille on mitat 37-55 dm. Sahan tarjoama 31 dm tukkipituus on kuitenkin latvaläpimitaltaan rajattu aika pienikokoiselle puulle.

Sellufirmalla tukin hinta on parempi ~7 % ja lisäksi parrulla sekä kuitupuulla marginaalisesti parempi hinta. Olen erilaisilla skenaarioilla laskenut, että sahan pitäisi löytää leimikosta vähintään 12 % enemmän tukkia, jotta heidän tarjous olisi parhain.

Leimikko on osittain hyvää päätehakattavaa männikköä ja osin vajaatuottoista männikköä, mikä on kuitupuuvaltaista. Nyt pitäisikin arvioida, että saavuttaako saha lyhyen tukin avulla + ehkä paremmalla apteerauksella tuon 12 % eron.

Tuohon ”ajokoiran” ja ”portimon” kysymykseen täytyy sanoa lyhyesti : Sitä ei voi tietää oikeaa vastausta.

Yleensä sahayhtiö laittavat erilaisia lyhyitä pituuksia kuten ajokoiran tarjouksessa, mutta onko todellisuudessa tarkoitus tehdä edes kyseisiä mittoja vai onko kyseessä ostajan ”täky” johonka myyjä pyritään tartuttamaan. Kun itse olin töissä ja seurasin noita apteerauslistoja ja pituuksien painoarvoja niin poikkeuksestta parhaat painoarvot olivat samoilla mitoilla kuin selluyhtiöilläkin. Noilla lyhyillä pituuksilla on silloin merkitystä jos suhteutettu painoarvo apteerauksessa on sama tai suurempi kuin valtapituuksilla. Mutta en ole juurikaan törmännyt sellaiseen apteerausohjeeseen jossa näin olisi ollut.

Olen yleinen harha myyjän puolella että tuijotetaan lyhyitä mittoja mutta ei nähdä koskaan sitä painoarvoa jolla niitä mittoja todellisuudessa tehdään. Jos leimikosta tehdään 3000 pölkkyä on aivan sama jos siellä on 5-7 kpl 31 dm pölkkyä ja 1o kpl 37 pölkkyä. Silloin tarjouksessa olevilla lyhyillä mitoilla on merkitystä jos niitä vapaasti saadaan tehdä ilman rajoitusta. Tämän ”vapauden” määrittää leimikon tekohetkellä yhtiön apteerajat. jotka toteavat että mitä mittoja tehdas  kulloinkin tarvitsee. Näitä painoarvoja ei näe yhtiön leimikon ostaja, myyjä,  saatika mhy:n valvoja. Ehkä eniten ”ulkona” on mhy:n valvojat jotka eivät ole missään tekemisissä ostajayhtiöiden apteerajien kanssa.  Kun itse olin työelämässä saimme jatkuvasti ilmoituksia että lyhyiden mittojen teko lopetetaan tähän tai osa mitoista poistetaan käytöstä kesken leimikon teon.

Kuten edellä totesin niin apteerauksen huonous johtuu todella harvoin motokuskista toisin kuin jätkä taisi väittää.

Se että kuinka paljon sitten lyhyet tukinmitat tuovat lisäsaantoa tukkikertymään on vaikea arvioida. Jos on hyvä apti ja sopiva leimikko voi näin käydäkkin että tukkikertymä kasvaa, mutta uskon että hyvässä leimikossa saavutetaan sama tulos ns ”sellufirmojenkin” mitoilla kun vain heillä on tukista kysyntää sillä hetkellä kun leimikko tulee työnalle. Nyt on sellainen tilanne että väitän että sellufirmojen ja sahayhtiöiden katkonnassa ei juurikaan ole eroa nykyisillä mitoilla. Edellä oleva toteamus koskee vain päätehakkuuleimikkoa. Jos myytävä kohde sisältää harvennuksia niin siinä tapauksessa tilanne voi muuttua paljonkin riippuen missä suhteessa puuta lähtee mistäkin kuviosta. Mutta näissäkin tapauksissa pelkillä tukin katkontamitoilla ei voi varmuudella sanoa mikä on paras tarjous ilman leimikon näkemistä.

Nuo jätkän mainitsemat kylkiäiset pitäisi aina pyrkiä poistamaan tarjouksesta. Niiden tarkoituksena on vain edelleen saada metsänomistaja pysymään asiakkaana niin kauan kuin myytävää piisaa. Lopullisesti niillekkin kylkiäisille maksaja löytyy. Kuka se sitten lieneekin.