Jätkän ja Jalkasen ajatus on oikeansuuntainen. Näin tulisi olla, jotta voitaisiin puhua kilpailusta puukaupassa.

Valitettavasti metsänomistajat ovat niin sekava joukko ilman edunvalvojaa, että tällaista kauppaa voidaan tehdä.  Näin räikeään kilpailurajoitteeseen tulisi jo kilpailuviranomaisten puuttua. Ongelmaa ei yhtään helpota se, että metsänhoidon parissa häärii enemmistönä muut kuin omistajat, joiden intressi on useimmiten vastakkainen omistajan kanssa. Omaa etuaanhan jokainen lähinnä ajaa. Ihmeen hampaattomia ovat sahayrittäjätkin asian suhteen, vaikka ongelma on hyvin tiedossa. Käsittämättömän kova on valta näillä kolmella suurella. Na saavat tehdä melkein mitä vain, eikä siihen uskalleta puuttua.

Nyt katkonnan riskin kantaa se, joka ei voi siihen millään tavalla vaikuttaa.

Puukauppaa käydään kuin Palsamäen huutokaupassa, myydään ilman pohjahintoja ja ostaja sanelee hinnan.

Muutetaan vaihteeksi systeemi siten, että myyjät laittavat leimikkonsa esille ja leimikolle hinnan, josta ostajat voivat käydä ostamassa, jos puuta haluavat.

Tukit voi apterata itse ja myydä hankintana, jos tukkisaanto nousee 50%, eikö tuo ole jo hyvin kannattavaa. Silti raakkien jälkeen tukkimäärä voi jäädä pienemmäksi ja tehdasmitassa vielä häviää.Motomitassa tukkeja kuitenkin on aina todellista määrää enemmän.

Kulla huomaa että Jätkä on ollut metsäalalla tietää että yhden tukin puusta tukkiprosentti on huomattavasti pienempi kuin neljän tukin.

Tuolla edellä metsä-masa kiinnitti huomiota olennaiseen asiaan. Yksi tuore tapaus oli, kun kauempaa olleen urakoitsijan moto lauloi vauhdilla kuusikkoon parinkymmenen hehtaarin aukon. Tuli muuten hyvä, tukit oli otettu tarkasti, mutta kannot jätetty pitkiksi, vaikka oli kuiva kesäkeli, tasainen maasto ja täysin puhdas alakerta. Siinä jäi kilometrin verran järeää tyvitukkia metsään.

Kannon korkeus!

Avohakkuualueella ei pitäisi olla mitään syytä tehdä liian korkeita kantoja – joskaan ei myöskään liian matalia.

Kun näkyvyys on hyvä ja puomin käyttö ”hanskassa”, pitäisi kanto olla AINA oikean korkuinen.  Vanha sääntö on, että kanto saa olla korkeintaan kymmenen senttiä ylimmän kaatoa haittaavan juurenniskan yläpuolelle.

Toki sekin on korkea, mutta se ei ole vielä ”pitkä”.

Toisaalta hieman säälittää, kun tyvessä on juuret mukana ja maata / multaa leikkuupinnalla. Ei sen ninkään pitäisi mennä.

Täällä meidän lähellä teki kokenut metsuriyrittäjä kaverinsa kanssa kohtalaisen ison savotan kahden eri omistajan metsiin.Ajelen osan harvennusalueesta ohi usein ja hieman ihmettelenkantojen korkeutta. Jos sahaisi ”lyhyen” kannon, tulisi käytännössä jokaisesta kannosta klapipölli.

Lunta toki oli viimetalvena, mutta se ei mielestäni anna oikeutta murjoa pitkiä kantoja.

Kun kuuset ovat tosi järeitä, on niissä yleensä juuret niin koholla, että helposti kanto jää niin korkeaksi, että maataloustraktori saattaa juuttua alustastaan kantoon kiinni, jos sitä ei pysty kiertämään.