Elämäni aikana olen sahauttanut kenttäsirkkelillä kahden talon tarpeet ja muutamia kertoja tuulenkaatoja muuhun rakentamiseen. Olipa kerran sopivan kokoinen haavikko – ei vielä lahoa, mutta lautatarvetta sai.

Rakentamiseen sai miettiä sopivia katkoja, esim. omakotitalon seinäkorkeus 250 cm, niin siihen 5 ” runkotarpeet sai katkoa metsässä suoraan mittaan – ei tullut paljon hukkaa. Pitkiä lankkuja sopivaan mittaan, samoin lautatavaraa esim. huopakatteen alle.

Tåhån viimeiseen taloon tuli kyllä tiilikate, mutta kyllä niitäkin soiroja sahattiin suoraan tontilla. Tänä vuonna tuli sitten kyllä laitettua mökin ja aitan katteeksi tehdassaumattu peltikate. Katteen alustarpeet ja otsalaudat ostettiin kaupasta – ei enää tunnu noita kenttäsirkkeleitäkään juuri olevan toimessa?

Ehkä hiukan sairasta, että hinta ei jousta, vaan katkonta joustaa ja laatuvaatimukset joustavat. Eikö?

Onko tähän jotain järjellistä syytä yhtiöiden kannalta? Pitääkö puutavaran hinnan pysyä stabiilina sitä varten, että esim. UPM:n omistamien metsien vakuusarvo velkojen panttina ei mene ylös ja alas?

No, olen jo alkanut tottua siihen, että puukauppa menee niin, että ostajan kanssa allekirjoitetaan joku paperi, missä puhutaan jostain euroista, ostaja hakkaa mitä sattuu ja maksaa mitä haluaa. Jos kiinnostaa, voi vielä maksaa mhy:lle olemattomasta valvonnasta ja Metsäsäätiölle jostain. Helppoa kuin heinänteko. Tai siis puukauppa.

”Rakentamiseen sai miettiä sopivia katkoja, esim. omakotitalon seinäkorkeus 250 cm, niin siihen 5 ” runkotarpeet sai katkoa metsässä suoraan mittaan – ei tullut paljon hukkaa. ”

Tuo on niin totta! Pitää aina ennen kotitarvepuumetsään lähtöä miettiä rakennuspuutavaraluettelo. Katkonta sen mukaan, tietenkin myös läpimitta huomioiden.

Hyvä keino on räknäillä sekin, minkä kokoisesta tukista tulee hitäkin tavaraa ja kuinka paljon.

Yksi ohje on merkitä tukkien latvapäähän esin numerolla, mitä siitä pitäis sahata, esin n:1 = runkovärkkiä ja sivulaudat. 2 = 50 x 100 3= !50 millin lautaa 4= ruoteita kattopellin alle . 32 x 100  Jne.

Kun katkonta on tehty piirustusten mukaan, ei hukkaan mene kuin päiden tasauksesta tulleita viipaleita.

Sirkkelillä pystyy sahaamaan (riippuu sirkkelistäkin ) myös ylipitkiä tukkeja. Olen henkilökohtaisesti sahannut 14,5 metrisiä mänty – hirsiaihioita erinomaisen Hiabin käyttäjän kanssa. Sellaisilla erikoispituuksilla tekee myös äkkiä hyvän tilin rakentajan iloksi.

Siirrettäviä sahoja on nykyään aika monellakin paikkakunnalla ja esim WoodMizer kulkee helposti pakettiauton vetokoukussa pitemmänkin matkan.

My dear suorittava. Ajattele laajemmin äläkä vain yhtä porrasta ketjussa.

Suurin osa puutavarasta pätkitään pieniksi pätkiksi jossain vaiheessa, jopa pieneksi silpuksi. Asuuko Suorittava porras Roope-Sedän rahasäiliön henkeä kunnioittaen talossa, jonka korkeus on 5,5 m ja jokainen huone on 5,5 m, eikä jalkalistoissa ja paneeleissa ole jatkoja missään? Onhan myös puolipaneelin sijasta laitettu seinälle kokopaneeli?

Ajatukseni oli, että tukin voisi pystyä ottamaan tarkempaankin talteen ja että näistä töpöistä olisi todennäköisesti mahdollisuus maksaa jotain muuta kuin kuidun hinta.

Käsittääkseni katkonnassa ei ole varsinaisesti kyse siitä, millaisille dimensioille LOPPUKÄYTTÄJÄLLÄ on tarvetta, vaan millaisia dimensioita on edullisinta kuljettaa. Korjatkaa jos olen väärässä.

Tällä hetkellä aptit ovat tietyssä mielessä mielikuvituksen tuotetta eivätkä ostaja ja myyjä sovi tietynsisältöisen aptin käytöstä leimikkoa myytäessä, kuten tavallaan olisi asiallista. Riippuen tuurista ja tuulesta ostajayhtiö voi ottaa ja antaa metsänomistajille tuhansia euroja täysin satunnaisesti. (Ottaa siltä, jolla on huono apti, ja antaa sille, kenelle sattuu parempi.)

”Sahatavaratehdas” on siitä mukava laitos, että kun tehdään takkia voi tullakin liivit ja pari tuluskukkaroa. Valmiista tuotteesta on mahdoton päätellä tukin pituutta, vain minimi tietysti. Uloimmat saheet eivät ole usein täyspitkiä. Prosessissa on useampi vaihe, jossa vikaisuuksia poistetaan ja tavara lyhenee.

Kuten aiemmin on todettu, asiakas määrää sahatavaran pituuden ja siten tukinkin katkontapituuden. Jos asiakaspäässä on oma höyläämö, on haasteellista saada se ostamaan raakalaudan sijaan paneelia. Toisaalta: onhan joka huushollissa leipäveitsi ja silti viipaloitua leipää myydään…