Hyvistä tukeista ei  makseta niiden jalostusarvoon verrattuna tarpeeksi ja huonommista maksetaan liikaa. Voisi ajatella niinkin jos katsoo esmes tuota ed. olevaa tutkimusta.

Olisiko NIIN paljon kalliimpaa värkätä lajittelu ja pakkauspuolta siten, että lyhyempikin tavara vehtisi kulkea linaston läpi? Sahat taitavat pyöriä kahdessa vuorossa? Entäs jos jatkokäsittely pyörisi kolmessa vuorossa?

Puun käyttöarvon ja myyntihinnan suhde on tosiaan mielenkiintoinen ja sisältää erinäisiä subventointeja ja keinotekoisuuksia.

Normaalissa todellisuudessa liike-elämän lainalaisuudet yleensä korjaavat tällaiset ongelmat. Toisin sanoen jos jokin tuote on väärin hinnoiteltu, syntyy kilpaileva yritys ja hyödyntää tämän markkinaraon. Suomalaisessa todellisuudessa, joka perustuu kartelleihin/oligopoleihin/oligopsoneihin, valtion siunaukseen ja pääomaköyhään kansaan, näin ei välttämättä käy.

Käsittääkseni näitä hinnoitteluvirheitä on noin viisi

1) pieniläpimittainen puu ei mene kaupaksi tai se menee kuiduksi

2) parru / pikkutukkikokoinen puu ja järeä kuitu päätyvät usein selluksi tai niiden hinta ei ainakaan vastaa käyttöarvoa

3) järeästä tukista maksetaan liian vähän suhteessa sen käyttöarvoon eikä järeää tai ylijäreää tukkia ylipäätään kannata kasvattaa.

4) eri lehtipuulajien sahausta ei juuri harrasteta eivätkä erikoispuulajien kasvatus- ja jalostusketjut toimi

5) alilyhyttä tukkia ei edes yritetä hyödyntää (tämän keskustelun aihe)

Tällä hetkellä 1) takkuaa energiapuun markkinatilanteen ja korjuukustannusten vuoksi (tämä menee todennäköisesti ohi 10 vuodessa).

2) on jollakin tavalla käynnissä, koska pienpuun sahureita on olemassa, mutta näillä ei kuitenkaan juurikaan ole omia hankintaorganisaatioita pystypuulle, joten käytännössä sahailevat mitä muilta liikenee ja mitä on satuttu katkomaan. ”Sahakuitua” ei siis voi helposti tuottaa ja myydä.

3) Fiskarsissa tietysti käsitellään suurtakin puuta, mutta käytännössä erikoistyvien markkinatkin tahtovat olla satunnaisten joppareitten varassa, joilla on pari kertaa vuodessa ilmoitus Maaseudun Tulevaisuudessa.

4) Voisi kuvitella, että jossain vaiheessa olisi menestymismahdollisuuksia myös useammillekin yrityksille, jotka aktiivisesti ostaisivat ja jalostaisivat mm. haapaa, leppää, pihlajaa ja lehtikuusta eri käyttötarkoituksiin.

5) Voisiko ajatella, että nämä lyhyet toimitettaisiin eri toimijalle?

Kyllä kai se on niin että ostajat tahtovat määrätä minkälaista tavaraa ne haluavat. Jos ostaja haluaa lyhyttä oksatonta lautaa niin uskon että teollisuus sitä myös tuottaa ja ostaa sopivaa raaka-ainetta käypäseen hintaan.

Vaikeaa on varmaan kiinaan tai japaniin toimittaa sellaista tavaraa jota ne eivät halua. Ostajataho ei varmaan näe niin suurta arvoa lyhyelle oksattomalle puulle kuin me näemme. Sen vuoksi sitä ostetaan ja sahataan sellaisia mittoja mitä kaupaksi menee.

Niin varmaan ja ostajat pitäisi opettaa siihen että me myymme mitä haluamme ja meille sopivaan hintaan. Taitaa olla aika hankala yhtelö toteuttaa. Minä kun käyn kaupassa niin ostan mitä tarvitsen ja loppu mitä en tarvitse jätän ostamatta. Eikös nämä kauppojen bonuskortit ole juuri sitä varten että kaupat osaavat ostaa sitä mitä asiakkaat haluavat.

Täällä lienee turha valittaa siitä miksi oksattomasta  laudasta ei makseta enempää kun sille ei markkinoita ole. Jos olisi niin maksettaisiin. En usko että nämä kolme suurinta ohjaa heidän ostajajien mielihaluja. Meillä on kuitenkin aika paljon pieniäkin sahoja jotka taipuvat aika helposti asiakkaan toiveisiin. Ainakin tuonne motolle tulee jatkuvasti apti muutoksia jossa muutetaan raaka-aineen mittoja asiakkaan mittoihin sopiviksi.