Noin on. Jos matriisin hintapainotus on ”oikein”,eikä lyhyiden pituuksien rajoitusta ole, tukkisaanto on maksimaalista.

Noin muodollisestihan pystykaupassa kyse on siitä, että ostaja ostaa oikeuden hakata tietyn alueen puut omaan tarpeeseensa. Sitten ostaja ottaa metsästä, mitä tarvitsee ja tarvekin on voinut muuttua ostohetken ja hakkuun välissä. Puukaupan puutavaralajimäärät on arvioita.

Paha ostajan omaa optimointia on arvostella, kun siihen on sopimuksella suostunut. Mutta se, että tukkikelpoisesta rungosta ei tehdä yhtään tukkia tai tukkipuuta silputaan kuitupinoon muualta kuin sieltä latvasta on vähän järjen vastaista ja ei ehkä sopimusosapuolta kunnioittavaa.

Tietääkö joku, miten mhy valvoo hakkuuta ja katkontaa? Minä olen ainakin joutunut joutunut valvomaan itse, mitä pinoon tulee.

Yksinkertaisinta olisi siirtyä kaikkien kertarysäyksellä kokorunko hinnoitteluun, pienin latvaläpimitta x m. Jäisi tämä iänikuinen köydenveto, miten on katkottu ja tarjouksetkin olisi yhteismitallisia. Millään muulla alalla ei ole vastaavaa sekoilua vaan ostotarjoukset pakotetaan samaan muottiin.

Se on kuin ilmastonmuutos – siitä ei kannata luopua, koska niin moni saa siitä leipänsä niin kuin siitä, että voidaan katkonnalla spekuloida. Sehän on, kuten edellä kerrottu, edunvalvojien tärkein myyntipuhe.

No katkontaongelmaa pitää esillä taho, jolla itsellä ei ole teollista toimintaa. Muut eivät tätä ilmeisesti isoksi  ongelmaksi koe. Metsäomistaja joka kokee asian ongelmaksi, voi myydä sellaiselle ostajalle ainakin eteläisessä suomessa, jolla  kokorunkohinnoittelu .