Kuoriaisia on nyt enemmän lentelemässä kun kesät ovat lämpimämpiä. Kuusi voi olla altis kuoriaiselle esim. kuivuusstressin takia – jos se on joutunut vaikka yhtäkkiä metsänreunaan hakkuun takia tai on juurikäävän vaivaama. Erittäin runsas kuoriaiskanta voi nujertaa terveenkin puun.
Tässä meikäläisen kommentti siihen Hesarin Juttuun:
Tuskinpa tuhoon vaikuttaa se, onko onko kyse istutetusta vai luontaisesti syntyneestä kuusesta. Kasvupaikka ja ikä ovat eräät tekijät. Ei tilanne ole kuitenkaan kaikkialla niin katastrofaalinen. Kesällä hakattiin Keski-Suomessa 100-vuotias kuusikko, jossa taisi olla yksi kuollut kuusi 3 hehtaarin alalla.
Tuhopuut, jotka pitäisi kerätä pois, taitavat olla helposti tärkein tekijä. Lähitienoolla tuhoutui kasvatuskuusikosta kesällä 2021 n 150 runkoa. Syyllisiksi epäiltiin tuhoalueen naapurin harvennusmetsän tuulituhoa.
Tuoreilla kankailla kannattaa tietenkin aina pyrkiä mänty-kuusi sekametsiin, jotka ovat vähemmän riskialttiita ja kasvavatkin paremmin kuin yhden puulajin metsät. Rehevämmillä lehtomaisilla kankailla vaihtoehdot ovat kuusi tai koivu. Männyn tekninen laatu olisi liian huono. Koivu maistuu liian hyvin hirville joten kuusi on usein ainoa vaihtoehto.
Itse arvelisin, että parhaiten voi turvata kuusikkojen kasvun, kun istuttaa hieman nykysuosituksia harvemmaksi ja huolehtii hyvin taimikon hoidosta. Silloin puut kasvavat nopeasti ja voidaan hakata niiden ollessa vielä vastustuskykyisiä. Seassa kannattaa tietenkin kasvattaa jossain määrin koivua.
Ollaan saatu syntymään viimeisten 10 vuoden aikana melko runsaasti kuusi-mäntysekametsiä kylvämällä mänty ja istuttamalla seuraavana vuonna sekaan kuusia. Tämä ei kuitenkaan onnistu heinettyvillä mailla, jotka pitää uudistaa taimilla. Täytyy vaan toivoa, että männyt säästyvät hirviltä.
Tietysti Luontopaneelin vaatimukset vanhojen kuusikoiden suojelemisesta osoittavat vähintään heikkoa ymmärrystä näistä tuhoriskeistä.
Tuo hakkuu tehtiin heinäkuun alussa, joten taisivat toukat poistua, jos niitä sattui olemaan puissa. Olen tullut käsitykseen, että pienempikin määrä kuin 10 m3/ha voi olla vaarallinen, jos kaikki tuhopuut ovat lähellä toisiaan.
Kirjanpainajat lisääntyvät joinakin vuosina epidemiaksi asti, mutta Suomessa on vuonna 2010 syntynyt kaksi kirjanpainajasukupolvea, joiden onnistunut talvehtiminen taisi saada parina seuraavana vuotena isot määrät ”pörriäispuita” Etelä-Suomen kuusikoihin.
Heikentyneet puut ovat alttiita kirjanpainajien hyökkäyksille.
On erittäin epätodennäköistä, että jalostus vaikuttaisi tuhonkestävyyteen haitallisesti. Jalostettu puupopulaatio ei meillä poikkea itse asiassa kovin paljoa luonnonpopulaatioista ainakaan havupuilla, joiden siemenviljelmät ovat ulkona alttiina lähiympäristön puupopulaatiosta tulevalle taustapölytykselle. Eli vaikka siemenviljelmän emopuut ovat valikoituja, isäpuoli siemenestä on aina sekoitus villiä ja jalostettua.
Kuusen ennuste on huono: tuhot lisääntyvät ja sen kasvu heikkenee ainakin eteläisessä Suomessa. Pohjoisessa kasvu lisääntyy kaikilla pääpuulajeilla. Eniten hyötyy koivu, joten olisi oikein hyvä jos koivun hintataso saataisiin korkeammaksi vastaisuudessakin (ei vain tässä erikoisessa suhdanteessa) jolloin sen kasvatus olisi myös kannattavaa.
Olen usein kirjoittanut, että ikääntyneiden kuusikoiden harvennus on vaarallista. Lisääntyneet tuhot saattaisivat liittyä lisääntyneisiin kuusikon yläharvennuksiin. Meillä ei yli 50-vuotiaitas kuusikoita tuhoriskin vuoksi enää harvenneta.
Vinkkaapa Anneli tutkijoille, että analysoisivat niin tuhokuusikoiden kuin lähitienoonkin hakkuuhistorian.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.