Siinä paalujuuri jää melkolailla mitättämälle teholle, kun puu huojuu.

Männyllä paalujuuri syntyy vettä läpäisevillä kivennäismaalajeilla.

Paalujuurta männyllä ei synny turvemailla.

Männyn paalujuurta ei esiinny läheskään kaikissa männyissä edes hiekkakankailla, joissa maaperä on kauttaaltaan samanlaista. Jos sattuu hieman kovempi myrskyvaurio, jossa männikköä kaatuu juurakon kanssa, niin yllättävän paljon on paaluttomia juurakoita, ehkä pystyyn jääneillä on paalujuuri.

Käsitykseni mukaan männynkään juuret eivät tunkeudu pohjaveden alueelle, eli ojittamattomalla turvemaalla paalut jäävät suunnilleen syntymättä, mutta esim mallissa ”Turvesuo”, jossa on pahimmillaan parimetriset ojat, yltää männyn paalut lähelle samaa.

Periaatteessa maan kuohkeus on merkittävä tuossa paalutuksessa.

Tukin sahauskelpoisuutta on arvioitu apteerauskoulutuksen yhteydessä hartaasti.

Koivutukissa suoruus riittää, jos tukki jossain asennossa on niin suora, että terät pysyvät puun sisässä koko pituudella. Koivussa kun ei ole lylyä ja sahatavara menee lähes aina lyhyiksi palasiksi jalostuksessa.

Havutukissa kriteerinä suoruudelle on, että latvaläpimitan mukainen sahaustulos saadaan koo tukin matkalta. Nykyisin on mahdollista, että tukkia syötetään teriin ytimen (keskikohdan ) mukaan = yksi terä menee keskeltä, jolloin ydin halkeaa. Tällaiset saheet paistetaan lämminilmakuivaamossa suoriksi, lylyä niissä on silti.

Levottomia tukkeja ei voida sahata ydin halki, tulisi kiharaa sahatavaraa. Mutta tuo ”Käyräsahaus”-kin, onnistuu vain kapeateräisissä sahalaitteissa = vannesaha, tai kehäsaha.

Kaikenkaikkiaan, paksuturpeisella suolla, jossa on jopa tarkoituksella ojat vain muutam kymmenen sentin syvyisiä, ei laadukasta sahatukkia kasva. Ainakaan minä en ostaisi niitä sahattavaksi,jos talouteni riippuisi sahatavaran laadusta. Ja kyse siis on havupuutukeista, ei koivusta.

Tyvilenkoutta tulee tukkipuihin, kun esim. soistunutta kangasmaata ojitetaan  ja pohjaveden pinta vaihtelee sen takia.   Sama ongelma on soilla , eli suurin syy lenkouteen lienee pohjaveden pinnan vaihtelu . Voi olla vaikutusta pintajuurisuudellakin pehmeällä alustalla , jos esim, tuuli kallistaa puita niin, että kasvusuunta muuttuu.   Turvekankaalla voi puut kasvaa ihan yhtä hyvin suoraan kuin kangasmaallakin, jos pohjaveden pinnan korkeus ei vaihtele liian paljon.  Suurempi sahatavaran laatuun vaikuttava tekijä on useimmiten männyllä liian rehevä kasvupaikka ja siitä johtuva kuivaoksien koko ja määrä tukin sisällä .       Pottitaimikoivutkin saattaa kasvaa lengoiksi tai jopa kaatua jo taimivaiheessa . Jos turvemaa on liian raakaa ja /tai kasvupaikka märkää , niin juuret voi kiertyä potin ympärille. Luultavasti männyn juurten kiertymiselle suolla on joskus sama syy ; pohjaveden korkeus estää juuriston kasvun  syvemmälle ja paalujuuriaihio kasvaa kerälle puun alle.

Sahapuun jännityksiä voi vähentää esim. varastoimalla tukkeja tavallista pidempään pyöreänä tai tuppeen sahattuina lankkuina taapelissa painojen alla.  Lengon laudan saa melko hyvin suoraksi , kun käyttää riittävästi nauloja.

”hirvet eivät onneksi pilaa kuin tyvitukin.”

?

Meilläpäin ei puussa juuri muuta olekaan.