Tätähän voisi periaatteessa tutkiakin etsimällä enemmän ja vähemmän tuulenarkoja suopuustoja samalta suotyypiltä ja vertailemalla sitten puiden suoruutta eri kohteilla. Jos näissä ei ole merkittäviä eroja, syylliseksi jää sitten korkea pohjavesi/routa.

Ja joo, Suomessa on aika paljon suhteellisen ohutturpeisia soita, jotka 0-2 puusukupolven aikana painuvat niin, että puun juuret ylettyvät kivennäismaahan.

Samoin voisi tutkia tulevaisuudessa, ovatko vanhoille turvetuotantoalueille perustetut metsät laadultaan parempia kuin ns. normaalit suometsät. Näillähän vesitalous on ollut alusta alkaen yleensä paremmin hallinnassa turvetuotannon jäljiltä.

Kysymyksellä on sikäli laajempaa merkitystä, että periaatteessahan turvemaalla pitäisi tehdä aina ennen ojitusta voimakas yläharvennus/määrämittaharsintahakkuu, niin kauan kun kuivatusolosuhteiden muuttuminen vaikuttaa lenkoutumiseen merkittävästi.

A.Jalkanen. 

Tutkimuksessa oli paneuduttu lähinnä turvekankaiden puustoihin, jotka mielestäni eivät oikein ole turvemaita.

Olosuhteet silloin, kun turvetta on ojitetussa metsämaassa luokkaa kolmekymmentä senttiä, ovat oikeasti (aikuisten-) kivennäismaiden olosuhteet.

Kun suossa on painettu nelimetrinen riuku kohtisuoraan kokonaan maan sisään, ollaan turvemaalla, jossa ”Ei suoraa puuta näy kasvamassa ojituksesta huolimatta” Kun vesitalous on saatu kuntoon, massaa tulee kyllä, mutta saako puuntuottamiseksi satsatut kustannukset takaisin, jää kyllä nähtäväksi.

On varmaa, että muutaman kymmenen vuoden aikana kasvatettu kuitupuu-kierros syvien ojien kanssa on lahottanut ja tiivistänyt (Painanut) turvekerroksen pintaa jopa metrin syvyydelle asti, turvemaan pinta on laskettanut helposti jopa metrin, eli uudet ojat pitää kaivaa entistä syvemmälle. (”Kaksinkerroin ojaan kaatui Paavo”)

Turvekangas ja turvesuo ovat kaksi eri asiaa, eli ei niistä pitäisi puhua samana päivänäkään.

Eilen viimeksi kävin turvekankaalla jossa on turvetta ainakin 6 m syvyyteen asti (mitattu kuitupuuriulla moton avulla)  . Puut on yhtä suoria kuin kangasmaallakin siinä lähistöllä.  Kunnostusojitusta  on tehty 2000-luvun puolivälissä.  Suo-ojikko-muuttuma- turvekangas – noinhan se menee metsäisten soiden ojitus kehityksessä ”eteenpäin”, jos on onnistunut kohde.  Puiden laatuun vaikuttaa mm. sekin milloin taimikko on syntynyt , missä kasvuvaiheessa (khl)  metsä on ollut ojituksen aikana ja miten vetistä turvemaa on ollut .

Kun turpeen pintakerros on vielä rahkasammalta, vaikka turpeeksi voidaan luokitellakin (Kuiviketurve), se muuttuu oikeaksi – esim polttoturpeeksi, samalla se tiivistyy pikkuhiljaa 1/10 -osaan , eli kymmenen senttiä pintaturvetta kutistuu senttiin. Silloin siinä ei enää ole paljoa vettä.

Suolle voidaan rakentaa myös isoja rakennuksia, mutta silloin on syytä käyttää paalutusta ihan peruskallioon asti. Jos paksun turvekerroksen päälle haluaa rakentaa jotain pysyvää, pitäisi minusta pintaa poistaa  vähintään metri ja se korvata eriste/ suodatinkerroksilla ja täyttää kiviaineksella. Teräspetonikansi rakennuksen alle ja sen verran varautua, että saattaa hieman painuakin.

Tuo liimapuu tuntuu olevan hirsi-rakentamisessa päivän sana. Silloin kaikki sahapuu voidaan käyttää tehokkaasti.