Keskustelut Metsänhoito Trico hirvikarkote

Esillä 10 vastausta, 271 - 280 (kaikkiaan 454)
  • Ola_Pallonivel

    Mitä egologista tuossa on?

    Planter

    Onhan se sähköaita ”informatiivisempi”. Lauma valkohäntäpeuroja oli rynnännyt sähköaidan läpi, olisiko peräti sudet ajaneet. 80 metrin pätkä oli hävinnyt kokonaan, tolppineen. Ehkä ylin nauha oli tarttunut pukin sarviin. Satojen metrien päästä löytyi aidan osia.

    jees h-valta

    No, ei aivan tuollaista ”infoa” tietty kaipaa mutta paljon pystyy päättelemään alueen ongelmatilanteesta ja kuinka aita alkaa kierrättää elukoita. Kuten nyt olen huomannut että vein todella ison ongelman alueelle aitauksen ja nyt vain yritän saada kiertoa aikaan. Koska sotkeminen pehmeällä turvealalla on todella vähintään syönnin tasoinen ongelma. Pari ensimmäistä vuotta siinä menee ja senjälkeen aita saa olla aika rauhassa. Pieniä törmäilyjä saattaa olla mutta kyllä elukat sen sijainnin oppii. Samalla aita suojaa ainakin vieressä olevaa alaa koska korvesta päin tulevat joutuvat kiertämään metsän puolelta. Siellä ilmeisesti on lähellä kylää ruokintapaikka johon nytkin varmaan kyörätään jotain koska suunta on aina sinne ja takaisin samaa reittiä.

    suorittava porras

    Jotkut elukat eivät opi ikinä kunnioittamaan sähköaitaa. Sen opin ,kun koulutin aikanaan keväisin nautoja kunnioittamaan sähköaitaa. Eikä ollut ”vähävirtanen”se malli. Karhukin painelee hunajaa syömään sähköpaimenista piittaamatta.

    Parempi konsti on pitää kuviolla taimikkovaiheessa mahdollisimman vähän ravintoa ja sivellä se vähäkin pahanmakuiseksi ja tehostaa vaikutusta palstan ympärille viritetyillä hajusteilla.  Hirvellä on hyvä haju-ja makuaisti ,mutta huono näkö. Ikävä tunne ja paniikki sähköiskun jälkeen aiheuttaa helposti vain  vahinkoa. Hirvi ei ole niin fiksu ,kun sähköpannalla opetettu koira ,joka pysyy tiiviisti aitaamattomassa pihassa ,vaikka haukkuu rajan pinnassa hullunlailla ohikiitäviä pyöräilijöitä.

    Kun hukka on hirvieläinten perässä ,kaatuu sähköaitaa helposti kymmeniä metrejä.

    Gla

    Kieltämättä taimikossa täytyy mahdollisimman vähän olla ravintoa ja mäntyjen osalta sekin käsitelty pahanmakuiseksi. Kun kuitenkin minulla taimikot tai kuviot ylipäätään on aika pieniä, n. 0,5-3 ha, täytyy muuallakin olla mahdollisimman vähän ravintoa, että edes jonkinlaisen alueellisen vaikutuksen saisi aikaiseksi ja pidettyä elukat muualla. Jessen havainto ruokintapaikasta kyllä kertoo sen, miten eläimet liikkuvat laajoillakin alueilla. Kilometrinkin päässä näkyy polkuja, jotka ruokintapaikalle johtavat. Eikä nämä eläimet syö ainoastaan ruokintapaikoilla.

    Ongelmana tässä nyt on se, että toisaalta neuvotaan pitämään ravintoa muualla kuin taimikoissa eli houkuttelemaan elukat palstalle ja samalla menee taimikotkin. Mutta niinhän se tämän asian osalta on ennenkin ollut eli joka tilanteeseen löytyy neuvo, jota noudattaen metsänomistaja on syypää hirvieläintuhoihinsa. Suorittavakin kertoi, miten minun ei-rästikoivikko syötiin siksi, että tilan muilla kuvioilla oli hoitamattomia osia.

     

    Korpituvan Taneli

    Suorittava porras: ”Jotkut elukat eivät opi ikinä kunnioittamaan sähköaitaa.”

    Ja jotkut metsästäjät eivät opi ikinä että mahdollisimman vähän syöviä leukoja ja mahdollisimman vähän täytettäviä pötsejä, on se paras taimien suojauskeino.

    Tricokin on hyvä, mutta työläs aine. Sekin kuitenkin vain siirtää syönnin muualle, ei estä sitä.

    Terveisin: Korpituvan Taneli

    Metät kunnossa!

    Viime viikonloppuna kävin tiettömän taipaleen päässä hehtaarin CT-aukolla. Yhtään saappaan varren mittaista mäntyä ei löytynyt mitä ei olisi syöty (alue oli hyvin taimettunut).

    Ruiskutin Tricolla kaikki sirkkataimet:-)

    jees h-valta

    Kumpihan tässä on suorittava oppinut aitojen suhteesta eläimiin jotain? Olen sentään jo melkoisen määrän hehtaareita ja parikymmentä vuotta jatkuvasti seurannut hirvikarjan toimia aitojen läheisyydessä. Olen aidoilla pystynyt suojaamaan joka ainoan taimikon nousuun ja kun on kyse haavasta joka on hirvien kakkosherkkua heti pihlajan jälkeen. Nyt olen vielä jatkanut rauduskoivikoiden suojausta ja taas totesin että tämä pieni ala joka nyt keväällä firman toimesta istutettiin on myös käytävä suojaamassa aidalla. Nyt noin puolimetriset taimet ovat tässä syksyn viime päivinä alkaneet mennä elukoiden suihin. Isompia jälkiä ei näkynyt joten tästä peurojen massamurheesta on kyse. Luulin tuon alan selviävän kun yhdeltä sivulta suojaa edellinen aidattu koivikko, toiselta sivulta järvi ja sen rannan mökit, kolmannelta se sama järvi ja senkin rannan mökit. Vain yksi suunta josta pääsee vapaasti piikkiin on suojaamaton ja se on vain muutaman kymmenen metriä leveä kaistale. Mutta näin vain on ja sekin on suljettava. Sen toki saa oikeisemalla olemassa olevan aidan suoraan rajaan. Mutta taaas on muutaman tunnin uhraus. Mutta tehtävä on. Susista puheen ollen, kun vasta yksi Köyliön susi on Pomarkun-Siikaisten rajamaastoon muuttanut on vielä itse urakkaa hoidettava. Tämä susi ei vielä satoja peuroja pysty uhkaamaan.

    ate

    Tänään kävin suojaamassa 3 ha männyn ja sekametsän (ku/mä) taimikkoa Tricolla. Maasto oli hankalahkoa ja korkeuseroakin piisasi. Aikaa projektissa meni taukoineen ja reppuruiskun täyttöineen n. 1,5 tuntia / hehtaari. Olin vetänyt taimikoiden ympärille aiemmin RHY:ltä saatua keltaista nauhaa, mutta ”aitauksen” jatkuva tarkkominen alkoi tympästä, joten siirryin Tricoon, joka aiemmin toisaalla pelitti todella hyvin.

    Mielenkiinnosta tutkailin muistiinpanoja viime talvelta verratakseni eri torjuntatapojen kustannuksia ja lopputulema oli seuraava: Viime talvena tein 11 tarkastuskierrosta ”aitauksilla”. Kilometrejä kertyi 510 km ja aikaa meni n. 20h (talvella osa matkasta hiihdettävä). Matkakustannukset km-korvauksella 127,50€ (ja tuntipalkkansa jokainen voi määritellä itse).

    Tricoa meni 20l, eli 100€, matkoihin n.12€ ja työaikaa matkoineen n.5,5 tuntia. Käytännössä siis ainoa merkittävä säästö tulee ajansäästöstä (n.15h) ainakin tässä tapauksessa. ”Sähköaita” olisi varmasti keltaista nauhaa tehokkaampi torjuja, mutta niiden rakennus ja ylläpito olisi huomattavasti työläämpi hanke näillä kohteilla. Keltaisen nauhan kunniaksi on kuitenkin todettava, että ”sattumahirvet” se ehjänä ja oikealla korkeudella ollessaan ohjaa nätisti muualle.

    Otsaan nousee arvatenkin patti, kun laskeskelee kuinka monta vuotta pitää torjuntatoimia tehdä ja mikä niiden lopullinen kustannus on.

     

     

    jees h-valta

    Minä kyllä melkein olisin sitä mieltä että sähköaita ei kovin paljon työläämpi ole kuin se keltainen nauhakaan. Minulla oli alkuvuosina jo lähes yhtenäinen nauha-aita keltaista mutta ei auttanut. Aina sitä sai parsia kasaan joka kerta kun kävi kiertämässä ympäri. Sähköaitaa ei juurikaan ensimmäisen vuoden jälkeen tarvii korjailla kuin tuiki harvoin. Paikallinen hirvikanta oppii kiertämään aika pian ja vain sattumakulkijat törmäilee. Nykyäänkin näyttää samat polut pysyvän hyvin tallattuina vaikka kaikissa kohteilla ole edes aitaa enää tai se on vain ”kylmä” aita.

Esillä 10 vastausta, 271 - 280 (kaikkiaan 454)