Taimikon varhaisperkausvaiheessa pitäisi pystyä jättämään ne rauduskoivun siemensyntyiset pikkutaimet mitä  kasvattaa sekapuuna havupuiden kanssa.  Ei niitä luontaisesti sen jälkeen enää yleensä tule, kun vesakko on raivattu kasvatettavien taimien ympäriltä.  Luontainen ra-koivu kasvaa korkeintaan vain vähän nopeammin kuin nykyiset pottitaimet taimikkovaiheessa joten onnistuu jos sopivia taimia ei niitetä kokonaan perkauksen yhteydessä.

Tulkitsin suorittavan vastauksen niin, että koivua ei kasvateta. Jos johonkin sellainen kasvaa, hyvä on. Tällöin ei tietenkään voida puhua hirvituhoista. Kaikki rehevät paikat kuuselle vain. Siinä on hyvä juurikäävä levitä ja maan happamoitua.

MM: ”Mutta jos siitä lähdetään että hirvikanta pidetään tavoitetasossa niin ehkä tuhojenkin kanssa voidaan elää. Tämähän on myös eräänlaista yrittäjäriskiä. ”

Toimivassa yhteiskunnassa luodaan edellytykset taloudelliselle toiminnalle. Täällä on päätetty, että hirvikanta 3…5 ja peurakanta n. 50 per 1000 ha on ok. Puuta tuottavat saavat alistua massiiviseen torjuntaan, josta tietysti aiheutuu taloudellista tappiota.

Eväät asioiden hoitamiseen  löytyvät ihan lähipiiristä ja omalta paikkakunnalta. Merta edemmäs on turha lähteä kalaan. Työkalut on olemassa ja lakikin sallii. Puuttuu vain yhteinen tahtotila. Jos hirviongelma koettelisi palstan valittelijoita laajemmin metsätaloutta ,olisi kansalaisaloite tilanteen korjaamiseksi tehty aikoja sitten. Muutaman suden aiheuttamat harmit saivat viikossa kansalaisaloitteeseen vaadittavat 50 000 osallistujaa täyteen. Metsänomistajat eivät ole saaneet edes ehdotusta vireille.

Mäntyä on voinut kasvattaa tähänkin asti ,vaikka hirvitilanne oli vuosituhannen vaihteessa oikeasti hankala. Miksei se onnistuisi nykytilanteessa ,kun hirviä on puolet vähemmän. Uusavuttomuuttako??

Jahas. Tämäkin päivä vierähti raivushommissa hirvikärpästen seurassa. Gla näkyi tehneen suorittavalle aivan asiallisen ja toteutuskelpoisen ehdotuksen, mutta sen jälkeen keskustelu hirvituhoaiheesta jostain syystä hiljeni.

Voin toki kysyä Finsilvalta taimikoiden puulajisuhteet. Ajattelin vain, että suorittavalla olisi ollut  yhteys sinne valmiina, koska taimikoiden hirvituhoasiat on jo käsitelty heidän kanssaan.

Gla:lle totean ,että hyväksi havaitsemastasi menetelmästä ei kannata luopua ja että vahingoilta välttyminen on usean tekijän summa mukaan lukien metsästys. Sen osuutta en ole enemmälti korostanut itsestäänselvyytenä . Tavoitteet on asetettu ja niihin pyritään. Toiset onnistuvat paremmin , toisten toimissa on petraamisen varaa. Metsänhoidollisia keinoja on kuitenkin pakko/mahdollista käyttää vahinkoriskin alentamiseksi.

Viskallon ”lunttaamiseen” totean ,että toimintatavat metsien hoidossa ovat kehittyneet yhtiöiden  puolella kovasti viimeisen 15 vuoden aikana ja uusia menetelmiä kokeillaan jatkuvasti. Kulut pyritään pitämään pieninä ja toiminta tuloksekkaana. Toimenpiteiden ajoitus optimaaliseen ajankohtaan on vähentänyt työmäärää ja lisännyt kasvua . Samalla on syntynyt toimiva keino vähentää hirvivahinkoriskiä.

Varhaisperkaus on avainasemassa ja toinen merkittävä muutos on kuusialuskasvoksen poistaminen mäntymetsistä. Valolle ja marjavarvustolle tehdään tilaa. Hoitamattomissa riukumetsissä on hirvieläimille niukasti syötävää sen jälkeen kun ovat mahdollisesti tuhonneet alla kituen kasvavat männyt. Tilanne voidaan torjua vain oikea-aikaisen taimikoiden varhaishoidon ja taimikonhoidon avulla. Valoisa hoidettu metsä  tuottaa sopivan mittaista vesakkoa,sieniä ja marjavarpuja sorkkaeläinten syötäväksi sillä aikaa ,kun varsinainen elinvoimainen taimikko kasvaa vauhdilla hirvien ulottumattomiin.

Visakallokin voi tahollaan tarkastella ,kasvaako kuusialuskasvoksen valtaamilla aloilla mitään ylimääräsistä neulaskarikkeen lisäksi ja onko riukumetsissä yhtään enempää eloa maanpinnan tasolla. Kun nämäkin alueet saadaan tuottamaan ja eläviksi ,vähenee hirvien laidunnuspaine taimikossa.