› Keskustelut › Metsänhoito › TOP 8

Esillä 10 vastausta, 11 - 20 (kaikkiaan 26)
1 2 3

  • TOP 8

    Lähetetty: 27.5.2013, 23:15

    Keskustelussa on viime aikoina esiintynyt energianpuun korjuu ym.
    Kustannustehokkuus kuitenkin löytyy tiloilta, jossa eteläisessä Suomessa on yli 200 ha ja Lapin seuduilla 1000 ha. Näin siellä
    toimitaan.

    1) Taimikon varhaisperkaus
    2) Taimikon hoito
    3) Hyvä vesitalous
    4) Terveyslannoitukset
    5) Riittävän aikainen ensiharvennus
    6) Hyvät tieyhteydet
    7) Ensharvennuksen yhteydessä tehtävä yhdistelmäkorjuu, jos mahdollista
    8) Päätehakkumetsien typpilannoitus (jos aikaa vielä riittää)

    Itselläni on näkemys, että 2500 runkoa mahtuu vielä metsään ennen ensiharvennusta, kun huonoimmasta päästä poistetaan.

    Ajouria 10 vuotta ennen ensiharvennusta voi puolustaa vain henkilö,
    jolla ajatttelutapa ”kaikki mulle heti!”

    Tekijä
    Kontiorämäkkä
    Teema Metsänhoito Metsänhoito
  • metsänvartija 28.5.2013, 18:41

    Metsänvartija operoi rehevillä mailla jos hirviä on todellakin liikaa.

    Kuusen istutus ja kasvatus on ainoa keino. Taimikuolleisuus vähentää jo sekin runkolukua joten taimikon harvennusta ei useasti tarvitse tehdäkkään.

    Äestys takaa sen että uudistualueelle tulee lehtipuuta yli tarpeenkin. Ja saa tullakin, hyvää ilmaista lannoitetta.

    Raivaussahalla vaan pitää vesakon kurissa.

    Kasvu on se 10 m3/v, hyviä metsiä on kasvamassa.

    Ja mitään parempaa en tiedäkkään kuin risusavotta.

    1960/70/80-luvun istustusmänniköissä on sitten riittänyt pystykarsintaa, risusavottaa ja harvennusta. Ne onneksi on hoidettu.
    Sekapuuna kasvaa r-koivua ja kuusta, joten hyviä kasvuisia metsiköitä saa niistäkin, tosin kovalla työllä verrattuma viljelykuusikoihin.

    suorittava porras 28.5.2013, 19:52

    Avauksessa aivan kelvollinen toimintamalli. Metsän käsittelykertojen määrää voisi toki miettiä vähän enemmän, samoin yhdistelmäkorjuuta.

    Viimeksimainitulla hakkuutavalla voidaan toki saada ehkä vähän enemmän puuta talteen , mutta korjuun yksikkökustannukset kasvavat käytännön kokemusten perusteella melkoisesti siinä työlajissa . Mitä enemmän ja pienempiä runkoja poistetaan ,sitä enemmän kustannuksia korjattua kuutiota kohti kertyy.

    Palstan etäisyys kulkukelpoisesta tiestä kannattaa ottaa huomioon kuvion hoitotoimien tehokkuutta ja korjuukertoja suunniteltaessa. Jo 300 metrin etäisyydellä tiestä olevan kuvion hakkuukerrat saattaa olla viisasta pudottaa kahteen. Eli harvennus ja päätehakkuu. Metsän kasvukunnosta huolehditaan raivauksen avulla (”metsänvartijan” malli). Karuilla kasvupaikoilla saattaa olla myös järkevä tyytyä kahteen korjuukertaan.

    Energiaa kasvaa Suomen metsissä jo aivan riittävästi. Energiapuun kasvattamisen tähtäävää kasvatusmallia ei ole kenenkään järkevä tavoitella. Riittää , kun odotellaan nykyisten pöheiköiden kehittymistä riittävän kookkaiksi korjuun kannattavuutta ajatellen. Korjuun kannattavuus on otettava tänä päivänä erityisen vakavasti , koska korjuuyritysten nettotulos on tällä hetkellä vain 1,7 %. Kannattavan liiketoiminnan raja kulkee 10%:n yläpuolella . Noissa lukemissa oltiin viimeksi 1990 -luvun alussa. Alamäki on ollut pitkä.

    jees h-valta 28.5.2013, 21:55

    Voi voi. Onpa suorittava porras tehnyt huonoja sopimuksia.
    Metsäyhtiöt alkavat groupin johdolla lähestyä sitä 10%.
    Taidatte koneurakoijat olla aika huonoja kauppaamaan konetyötänne.
    Mutta mitä tulee metsänomistajan muistaa on että kaikki puu mitä ostetaan on aivan hyvää kauppatavaraa ja ostaja varmaan harkitsee sen ostokelpoisuuden aivan ilman meitin murehtimista. Lisäpyyteetkin antaen. Ja silloin löytyy aina tekijä kun on valmis kauppa. En ole kuullut että olisi jäänyt jossain toteutumatta korjuun hankaluuteen veroten.
    Kaupat olen aina itsekkin päättänyt suoritukseen ja se varmaan taitaa olla se aika kunniallinen tapakin tehdä kauppaa aiheista jotka sisältävät työsuorituksen. Koneilla tahi ilman.

    Metsuri motokuski 29.5.2013, 12:16

    Monessa asiassa olen suorittavan kannassa samaa mieltä mutta siinä en ole että metsänomistajan tarvitsi murehtia hakkuun kustannuksista. Se että palsta on yli 300 m päässä ei löydy perusteluja harvennusvälien vähentämiseen. Ainostaan sellaiset hakkuukohteet jossa liikkuminen on todella hankalaa niin näin voidaan ajatella. Nopeasti mieleen tulee todella jyrkät mäenrinteet jossa kaltevuudet ylittävät 25 asteen sekä ojitetut suot.

    Metsänomistaja kasvattaa metsänsä niin kuin näkee sen hyväksi. On ne sitten e-puuta tai ainespuuta. Sekä saattaa leimikot sellaiseen hakkuukuntoon että hakkuu yrittäjä voi työn tehdä kelvollisesti. Sitä on turha murehtia mitkä on hakkuun kustannukset yrittäjälle. Sitä varten on sopimusneuvottelut joissa yrittäjän on nämä asiat huomioitava sopimusta tehdessään.

    metsänvartija 29.5.2013, 13:33

    Erikoispuuta (järeää kuusta, pystykarsittua mäntyä/koivua) kannattaa kasvattaa ainespuun seassa.

    Oman metsänhoitoni idea perustuu näihin valiorunkoihin, niitä löytyy kuviosta riippuen erilainen määrä. Eli valiorungolle kasvutilaa.

    Apuharvennuksen minimitavoite on kuitupuu (energiapuu).

    Apuharvennuspuun metsänhoito-ohje on rinnankorkeusläpimitta ja puun on oltava päävaltapuu. Tälläisia järeitä päävaltapuita voi kasvattaa sitten tiheämmässäkin. Tavoitteena on maksimi kuutiomäärä, ei laatu.

    Gla 29.5.2013, 14:06

    ”Monessa asiassa olen suorittavan kannassa samaa mieltä mutta siinä en ole että metsänomistajan tarvitsi murehtia hakkuun kustannuksista.”

    Minusta metsänomistajan kannattaa murehtia hakkuun kustannuksista. Ihan varmasti kantohinnassa on eroa, jos hakkuu on mahdollista tehdä tehokkaasti verrattuna tehottomaan leimikkoon. Samoin siinä, saako leimikon etenkin hiljaisempana aikana edes kaupaksi.

    Suorittavalla on hirviasiat poislukien paljon hyviä näkemyksiä, mutta viime aikoina jutuissa on paistanut aika räikeästi läpi yksipuolinen urakoitsijan näkemys. Ihan suoraan en siis kasvatusmalleja niistä poimi. Jessen puheet ovat toisessa äärilaidassa, eivätkä nekään minun ajatusteni mukaisia.

    300 m etäisyys on käytännössä aika epärealistinen, koska ainakin minä niputan tilan kuviot yhteen ja pyrin saamaan hakkuista kohtuullisen isoja kokonaisuuksia. Tähän kuvioon ei sovi se, että yli 300 m ajomatkan päässä olevat (minulla n. 40% pinta-alasta) hakataan vain kaksi kertaa kiertoaikana. Toki suorittava sanoikin, että ”saattaa olla viisasta”, mutta jos ajomatka vedetään noin tiukalle ja kyseessä ei ole pääsääntöinen raja, samaan tasoon neuvonnassa päästään lukemalla horoskooppeja. Aina löytyy poikkeuksia.

    Pete 29.5.2013, 14:22

    Kaksi harvennuskertaa kyllä riittää varsin hyvin jos taimikonhoidot on tehty ajallaan. Turvemailla riittää yksikin harvennus. Myös rehevissä viljelykuusikoissa riittää yksi harvennus jos taimikonharvennuksessa on tiputettu runkoluku 1800kpl/ha tasoon (sisältäen kaikki puulajit). Jos kuusikon päällä kasvatellaan ensin energiapuuta, niin harvennuskertoja tulee vähintään yksi lisää. Hyvin monesti kaksikin käyntiä tulee lisää kun ylispuukoivuja ei poisteta vaan sinne jää kuitenkin se 200-600kpl ”vaneriksi kypsymään”. Kiertoaika venähtää samalla vähintään 20 vuotta…

    metsänvartija 29.5.2013, 15:14

    ”Peten” malli on metsäteollisuuden luoma kasvatusmalli.

    Maksimituotukseen ja maksimijäreyteen ei mesäteollisuuden mallilla pääse.

    Metsäteollisuus tarvitsee puuta liiketoimintaan, siksi tuommoinen malli on luotu.

    Näkemykseni on samankaltainen kuin P.W.Hannikaisen.

    Metsänhoito-oppi metsänystävälle, vuodelta 1903.

    Pähkäilijä 29.5.2013, 15:32

    Mikä lienee ostopuolella taulukko mutta karkeasti voi laskea euron kuutiolle sadalla metrillä. Ajopuolella ainakin ajon hinta ratkeaa vasta kun kuvio on ajettu ja keskiarvoajomatka on selvillä. Se ei sunkaan ole kartalta viivasuoraan mitattu vaan koneen metrimittarilla laskettu / kuormat. Ainakin meillä.

    suorittava porras 29.5.2013, 17:08

    Korjuukertojen vähentäminen kaukana tiestä olevilla tai hankalasti korjattavilla kohteilla ei ollut aivan oma ajatukseni. Tätä on joku viisaampi jopa laskelmin perustellut. Ajatus tuli sopivasti pintaan kolistellessani yhdistelmäkorjuuna tehtävälle ”keppikuviolle ” runsaan puolen kilometrin päähän . Lisää ajattelun aihetta syntyi , kun avohakkuulle reiluksi vuoroksi riittävä kantokäsittelyaine loppui kesken päivän. Tässä vaiheessa muistui mieleeni työkavereiden maininta, että pienipuisilla kohteilla kantokäsittelyaine ”ei tahdo ihan riittää koko vuoroksi”= loppuu kesken päivän . Normaalilla harvennuksella ei ole tätä ongelmaa.

    Mainitsin koneyritysten (koko Suomen) kehnoista talousluvuista. Tämä on eritysen huolestuttavaa , koska työmäärä on lisääntynyt , mutta tulos on pysynyt heikkona. Yksi kolmasosa yrityksistä on kirjannut tappiollisen tuloksen . Tämä heijastuu tulevaisuudessa väkisinkin palvelujen tarjontaan ja laatuun. Varsinkin niissä yrityksissä , joissa sukupolvenvaihdos on ajankohtainen mietitään jo toimintojen ajamista alas heikkojen tulevaisuudennäkymien takia.

    Olen koettanut varovasti tuoda esille , että kun pyritään hyvään metsien hoitoon , myös muut tuotantoketjun lenkit menestyvät . Nyt moni ei ole hoitanut omaa tonttiaan , josta on ollut seurauksena tuotantokustannusten kasvu. Viisaimmat(?) ovat jopa onnistuneet siirtämään osan kustannuksita seuraavan portaan maksettavaksi. Koneyritykset ovat olleet valitettavasti se kuormitetuin porras.

Esillä 10 vastausta, 11 - 20 (kaikkiaan 26)
1 2 3