En oikein usko, että kovin moni tavallinen omakotitalotontin omistaja suhtautuu tonttipuihinsa ”ainespuuna”. Puilla välittömässä asuinpiirissä on paljon erilaisia merkityksiä ja tehtäviä, joita ei edes tule ajatelleeksi ennen kuin jostain syystä puut on menetetty. Entä luvattomasta puunkaadosta aiheutunut kipu ja särky (henkinen), onko muita lääkkeitä kuin raaka raha?

Katso KKO:1976-II-27

”Koko oikeudenkäynnin hinnaksi voi tulla 70 000 e tai enemmän kuluineen. Älkää levittäkö väärää tietoa asiasta, josta ette mitään tiedä.”

Tämä kuuluisi oikestaan nimimerkin ”oikeudenmukaistako” omaan ketjuun. Jotenkin tuntuu erikoiselta, että ensin meiltä kysytään mielipidettä ja näkemystä korvauksen suuruudesta, ja kun vastaukset eivät vastaa kysyjän omia, suoraan sanoen epärealistisia odotuksia, alkaa moittiminen ja vähättely. Täällä palstalla on varmasti lakimiehiä, lautamiehiä, ja paljon niitäkin, jotka ovat olleet vastaavissa tilanteissa oikeudenkäyntien osapuolina. Jos olemme antaneet elämänkokemuksillamme vastauksia, ei niitä pitäisi kovin paljon alkaa moittimaan. Jos vastaus ei miellytä, onko se välttämättä vasataajan vika?

Seuraavassa on tapaukseni, jossa on osallisena ainakin seitsemän eri henkilöä ja rajapyykkien hävittämisiä on viisi kappaletta.

Naapurimme metsässä eräällä pörssiyhtiöllä oli hakkuuoikeus. Se hakkasi viime keväänä Tapani-myrskyn kaatamia puita, jolloin metsurit ajoivat rajapyykin ylitse jollain koneella ja pyykki peittyi maan sisään.

Kesällä tuli kaksi leimikon merkitsijää. He eivät löytäneet rajapyykkiä ja käyttivät gps:ää. Seurauksena he merkitsivät meidän tontillemme. Toisella rajaviivalla he merkitsivät rajaan mutkan tonttimme puolelle.

Sitten puut kaadettiin meidän puoleltamme kahdesta eri paikasta. Puun kaatajat ajoivat vielä toisenkin rajanpyykin (merkityn) ylitse hävittäen sen näkyvistä.

Löysin pyykit metallinpaljastimen avulla. Ilmoitin metsäyhtiölle, että meidän puitamme on kaadettu. Leimikon merkitsijät kävivät paikalla uudelleen ja merkitsivät löytämäni rajapyykit, mutta jättivät poistamatta puussa olevan väärän merkin.

Yllätys oli melkoinen kun seuraavaksi tonttimme äestettiin metsä-äkeellä. Jälleen peitettiin rajapyykit ajamalla niiden (molemmat merkittyjä) ylitse.

Eikä tuossa vielä kaikki vaan taimikonhoitajat ajoivat pihanurmikollamme kahteen kertaan autolla. Samassa yhteydessä vietiin puuvajasta kirves. Taimikonhoitajilla ei kuulemma pitänyt olla mitään tekemistä tontillamme edes.

Lisäksi tie ja sen alitse kulkeva siltarumpu rikottiin. Metsäyhtiö on sen hoitanut kuntoon. Ehkä siksi, että tien omistajana on sen asiakas.

Nyt on tontti uudelleen mitattu ja rajapyykit jälleen selvät. Metsäyhtiö maksoi Maanmittauslaitoksen kustannukset.

Äestyksestä olen saanut korvaukset. Auki ovat äestyksessä hävitetyn pienpuuston korvaukset ja tukkipuiden kaadosta maksettavat korvaukset.

Uskon että pääsemme niistä sovintoon ilman oikeudenkäyntiä, koska olemme niin lähellä toisiamme. Kävin neuvottelemassa yhtiön pääkonttorissa ja selitin mitä on tapahtunut. Eiväthän ne tiedä todellisuutta, koska kentällä toimivat eivät kerro virheistään.