Ei auta vesakon poisto joka paikassa, joskus tuntuu olevan jopa päinvastoin, syövät, tai vähintään katkovat vittuunnuksisaan jokaisen männyn latvan kun muuta suuhunpantavaa ei ole. Ja joo, kyllä täkäläisten hirvien liikettä hidastaa jo kappaleen alle metri lunta kunhan siinä on jonkinlainen kuori päällä.

Metsänomistus on nyt samantapaisessa muutosvaiheessa, mikä maatalouden puolella on ollut jo aiemmin. Metsätilojen koko tulee jatkossa suurenemaan ja ammattimaistumaan nopeammin kuin on ehkä osattu odottaa. Tämä on toki ymmärrettävää, sillä kehitys on ollut juuri päinvastaista jo useiden vuosikymmenten ajan. Vero- ym. lainsäädäntöön tuli nyt niin suuri uudistuspaketti, ettei sen vaikutus jää vähäiseksi. Toinen syy muutokseen on yhä kiihtyvä muuttoliike kaikkein suurimpiin kaupunkeihin, ja samaan aikaan tapahtuva metsänomistajasukupolvien vaihtuminen. Jatkossa ei välttämättä asutakaan metsien lähikaupungeissa vaan vielä kauempana. Tätä voi meistä jokainen itselle osoitetulla kysymyksellä testata:  Jatkuuko metsiesi omistus ja hoito minun jälkeeni samaan tyyliin kuin se tähän asti on ollut?

”Visakallon ” esimerkki pätee myös metsästykseen . Maalikyliltä ei lähdetä korpeen palelemaan , kun on mukavampaakin tekemistä. Mieluummin vaikka etelän lämpöön pariksi viikoksi metsästyksen sijaan . Maaseudun autioitimisen seurauksena on jo muodostunut alueita , joilla ei metsästetä lainkaan . Tätä tilannetta on hankala millään mahtikäskyillä korjata . Nämä alueet ovat ehtymätön hirvipankki, jotka tarjoavat isojakin yllätyksiä kannan kokoa arvioitaessa .

Visakallon esiin tuoma, varmaan todellinen, kehitys suurempiin metsänomistusyksiköihin johtaa ehkä toivottavasti siihen, että hirvivahinkoja ei enää sallita. Pääomalle pitää saada tuottoa, ja huono puun laatu ei korreloi tuoton kanssa.

Mitä tulee ravintoketjuihin, tuossa on varmaan ls-väellä ajatusvirhe. Tai vaihtoehtoisesti minulla! Minä ajattelen niin, että hirvieläinkanta määrää petojen määrän, ja petojen määrä niiden aiheuttamien oheisvahinkojen määrän. Aina joku petoeläin harhautuu paikkaan jonne se ei kuulu ja aiheuttaa hämmennystä ihmisissä. Vielä rautalankamalli: jos hirvieläinten määrää kasvatetaan, kasvaa myös petojen määrä, joten niitäkin on pakko alkaa metsästää (niillä kun ei ole luontaisia vihollisia).

”Myös kokonaisten kylien yhteisöllisyys saattaa olla hirvestyksen varassa.”

Tästä hyvänä esimerkkinä on kylä Jämsän ja Keuruun rajamailla . Kyläläiset rakensivat talkoolla asianmukaiset käsittelytilat hirvien teurastusta varten . Samalla joko korjattiin entistä rakennusta tai jopa rakennettiin kokonaan uusi rakennus kyläläisten ja metsämiesten toimintatiloiksi . Metsästäjät muodostivat talkoolaisten ydinjoukon . Hankkeeseen saatiin myös huomattava summa rahaa avustuksena EU:sta (ison omakotitalon hinta). Ilman sitä hanke ei olisi toteutunut . On  todennäköistä , että kylän vetovoima olisi hiipunut ja ihmisten siirtyminen suurempiin taajamiin kiihtynyt ilman yhteisin ponnistuksin aikaansaatuja toimintatiloja . Kyseinen projekti palkittiin myöhemmin ”vuoden kylä” kunniamaininnalla.

Muitakin vastaavia tapauksia on ja kyseisten alueiden asukkaiden kanta hirviin ja hirvenmetsästykseen voi poiketa melkoisesti tämän palstan kriittisimmistä mielipiteistä . Hirvi on kylällä vetovoimatekijä ja niiden määrä on pidettävä sillä tasolla , että kiinnostus säilyy . Näin kyläkin pysyy hengissä .