Kiitos perinpohjaisesta vastauksesta! Näin suurpiirteinen ihminen kuin minä saa tehtyä harvennuspäätökset harvennusmalleja ja puiden latvuksia tiiraamalla, ja uudistamispäätökset puolestaan puuston iän ja kulloisenkin rahantarpeen perusteella. Jälkimmäisessä tapauksessa voisin käyttää kairaa apuna.

Professori Laasasenaho on ilmeisesti ”regressoinut” mittausaineistoon runkokäyrämallit eri puulajeille ja muistaakseni eri osiin maatamme. Mallit ovat n 30 asteisia polynomeja ja jollain tavalla järkevässä laskennassa tietysti täytyy käyttää jotain laskentaohjelmaa. Uskon, että löytyvät: ”Laasasenahon runkokäyrämalli”.

Mihin sitten tällaista laskentaa käytetään (A.J.) ? Eiköhän tämä näin sijoittajan (tai ”sijoittajan”) näkökulmasta ole enemmänkin mielenkiintoinen herrasmiesten harrastus unohtamatta tietysti ladyja. Sijoitusnäkökulmasta tämä antaa joskus yllättävää lisäarvoa, mitä ei ehkä ole lähtenyt hakemaankaan. Vähän kuin perustutkimus tieteessä. Tarkoitan siin Antti321-tasoista tarkastelua.

Optimaaliseen tuottoon voi koettaa pyrkiä myös laskemalla NNA:ja tai prolongaamalla  .  Niissähän päästään saman suuntaiseen lopputulokseen  . Eli nyrkkisääntönä matalalla korolla kannattaa kasvattaa panoksia puuntuottamiseen (=paljon vilj. puita/ha, kasvupaikan puuntuottokyvyn mukaan mukaan vaihdellen tietenkin) ja jatkaa vähän kiertoaikaa. Ja korkealla korkotasolla kasvattaa nopeammin (harvemmassa ja/tai käyttää vähemmän pelimerkkejä  uudistuksen aikaan)  ja lyhyemmällä kiertoajalla .      Mutta molemmissa (kasvujen & arvokasvun laskemisessa ja NNA & prolong. ) suurin tekijä kannattavuuden kannalta on kantohintojen suuri vaihtelu lyhyelläkin aikaperspektiivillä vaikka muut muuttujat olisikin suht. hyvin selvillä jo etukäteen.  Kun tukin hinta esim. laskee ensin  20 % ja sitten puolen vuoden aikaan nousee taas 15 %, niin tarkat tuottolaskelmat heittää helposti häränpyllyä.

Latvusten liika supistuminen kasvatusmetsissä on yleensä se tavallisin kasvua hidastava tekijä . Sekin pitää ottaa huomioon käytännön metsänkasvatuksessa, että liian harvassa asennossa harvennuksen jälkeen tuulituhot pudottaa usein  PPA:n liian alas ja kasvupaikan pot. kasvu kärsii siitä.  Ei siinä kovin paljon auta tulokseen vaikka yksittäisten puiden lustot olisi kuinka paksuja ja vuosikasvut kohdillaan , jos puita on aivan liian vähän /ha.

On  perin harvinaista  täällä osoittaa numeroilla kasvu ja tuotto.  Tein  noihin Antin laskelmiin arvion lustosta enkä hämmästykseni erehtynyt.  Lähes samaan tuloksen  antaa Jouko  Laasasenahon taulukot.  Tarkimman tilavuuden saa upottamalla kappaleen veteen Arkhimedeen tavoin jos on tarpeen.  Siitä moton silppuamasta puusta saa kuitenkin hyvän tiedon ja etenkin sen € hyödyn. Mittanauhalla on kätevä muutaman vuoden välein tarkistaa jos kasvu hiipuu.

Tuulensietoon auttaa pitämällä aluskasvustoa tai monikerrosmetsää. Siitä on Asta ja Veera myräköistä jäänyt todisteet. Kerta tuottoista kasvatusoppia ajettaessa tohtorit eivät tunteneet syöksyvirtausta eikä paljon muutakaan  1948.  Sopivia harvuuksia aluskasvuineen  on alettu ymmärtää   vasta äskettäin.  ”Laboratoriot”  toimii!

Jk:n ongelma kovissa tuulissa ja lauhojen talvien aikaan on se, että jos ei ole syntynyt valmiiksi sopivasti alikasvosta (yleensä tasaikäsen kasvatusketjun ansiosta  on alikasvostakin) , niin siinä ne PPA 10 kieppeillä olevat harveikon puut kaatuu pääosin . Kuuset varsinkin kuten jokainen edes joskus semmosessa harveikkometsässä käynyt tietää.

Jk:n ”uusi tuleminen” perustuu tasaikäisen metsänkasvatusmenetelmän mukanaan tuomaan maanmuokkauksesta saatuun etuun ns. luonnonmetsiin verrattuna .  Se ei koske karukkokankaita eikä rahkasammalturvemaita/ ruoho-ja mustikkaturvekankaita mutta kaikkilla muilla kasvupaikoilla maanmuokkaus on se tärkein juttu jotta jk: ta yleensä voi edes kokeilla.   Päätehakkuuikäisen sulkeutuneen metsän muuttaminen jk:n metsäksi on se kaikkein kallein ja pitkäaikasin projekti, jos siihen joku erehtyy .