Usein sellainen yksityistien osakas, joka ei tunne tai hyväksy yksityisteiden lainsäädäntöä eikä ”jyvitysperusteita”, on hankala tiehoitokuntaa ja kaikkia muitakin tienkäyttäjiä kohtaan.

Tein parikymmentä vuotta sitten ison työn. Yksiköin ison kunnan kaikki yksityistiet, tein excelille yksinkertaiset ohjelmanpätkät, joilla yksiköinti oli yksinkertaista toteuttaa jatkossa ja lopuksi koulutin kaikki tiehoitokuntien puheenjohtajat ja kaikki tiehoitokuntien yksiköinnistä kiinnostuneet jäsenet. Muutaman kuukauden ajan joitakin rutinoita kuului sieltä ja täältä ja muutamat purnaajat jopa soittivat minulle. Lakiin vedoten oli helppo selittää pelisäännöt, joita jo koulutettu henkilö tiehoitokunnassa oli alustavasti esitellyt. Muutaman kuukauden ”siirtymäajan” j’älkeen napinat loppuivat ja tiehoitokunnat ovat toimineet siitä lähtien lähes ongelmitta.

Voisi olla pienimmän riesan tie ja kokonaisuuden kannalta paras vaihtoehto, jos porukalla päättäisitte, että ko. hankala osakas voi käyttää tietä vapaasti, muttei ole tien osakas.

Ei tietysti ole periaatteessa oikein muita kohtaan, mutta jos hoitokunta on muuten toimiva ja yhteishengeltään hyvä, voisi ko. vaihtoehto olla lopputuloksen kannalta paras.

Yhdestä tälläisestä tapauksesta on kokemusta ja yllämainittu ratkaisu on toiminut hyvin jo vuosikausia.

Ota selvää tieisännöinnin hinnasta. Sitten lähde etsimään uutta puheenjohtajaa. Tiehoitokunnalla pitää olla pj vaikka käytännön toiminta pyörisi isännöitsijän toimesta, ihan kuin asunto-osakeyhtiöissä. Tulevan pj:n taakka on silloin kuitenkin vähäisempi. Suostumusta hoitokuntaan helpottaa jos osakaskokous tekisi päätöksen että tiehoitokunta voi halutessaan solmia milloin tahansa isännöintisopimuksen.

Niin ja tuonnempana esitetty ajatus, että tärkeät asiat pitää lobata isojen osakkaiden ja hoitokuntaan esitettävien kanssa ennen kokousta, oli erittäin varteenotettava. Itsekin sovelsin tuota etukäteislobbausta kun piti saada päätös tien perusparannuksesta aikaan.