RR: ”Eikö riski ole yleensäkin Gla juuri sellainen tekijä, joka ei ole omissa näpeissämme ja joka on vaikeasti muutettavissa numeroiksi kannattavuuslaskelmiimme.”
Kyllä. Riski joko toteutuu tai on toteutumatta. Kyse on siitä, miten riski hallitaan.
Mistähän nuo punkit löytää verenimentäkohteensa silloin, kun myyräkanta on vuosia nollissa?
Eiköhän ne silloin ole kauriitia, hirviä, kettuja, supeja, ilveksiä, jäniksiä ja kaneja.
Pari kommenttia, kun on tullut vastikään tutustuttua perinpohjaisesti alan tutkimukseen. Antonkin on aika hyvin kartalla siitä.
”puutiaisaivokuumetta saadaan muuttolintujen tuomista punkeista”
Totta on, että muuttolinnut levittävät punkkeja, mutta ellei uudella alueella ole niille sopivia isäntäeläimiä, ei epidemia voi säilyä alueella ”endeemisenä” vaan hiipuu pois.
”Siis kauriin rooli on lähinnä isäntäeläimenä tuottaa punkkeja, joiden jälkeläiset hankkivat sen borrelioosin taudin saastuttamista myyristä.”
Juurikin näin. Ruotsissa on alan tutkimusta tehty jo yli 20 vuotta, mm. Tälleklint ja Jaenson, ja sielläkin arvellaan että metsäkauriiden kannan kasvu on ollut merkittävä puutiaisten lisääjä.
”koiraan tarttuu saastuneita toukkia, nymfejä tai aikuisia puutiaisia ja tippuu jossain vaiheessa sisätiloihin tai tarttuu koiraa paijatessa ihmiseen. Netin mukaan punkkikarkotteiden tehoon ei voine luottaa.”
Suurin osa punkkitauteihin sairastuneista ihmisistä ei ole saanut punkkia koirasta vaan luonnosta. Esimerkiksi Koiramme-lehti ei ole katsonut tarpeelliseksi varoittaa tartuntareitistä koirasta ihmiseen. Koira itse voi kyllä saada borrelioosin. En tiedä voiko se saada TBE:n.
Jos punkkikarkote ei tehoa, koirassa voi tietenkin olla verta etsiviä punkkeja ja kyllä niitä varmaan voi tippua sisätiloihin kuten sänkyyn. Koirien nukkumatottumuksia on kuitenkin hankalaa muuttaa.
Jos ”Koiramme” ei jostain kirjoita, niin eihän se vielä mitään tarkoita. Jos nimittäin varoittaisi punkeista, niin monikin saattaisi luopua koiran hankkimisesta.
Onkohan muuten tutkittu sitä missä suhteessa borrelioositartuntoja on koirien kanssa tekemisissä olevissa verrattuna vastaavasti muihin luonnossa liikkuviin?
Vaan kun se romahtaa ainoastaan silloin, kun säätelyjärjestelmää mennään manipuloimaan. Tästä on hyvänä esimerkkinä, kun myyräsykli hävisi lapista kolmeksikymmeksi (30) vuodeksi kun kettujen rauta- ja myrkkypyynti siellä kiellettiin. Mutta palasi entistä rajumpana, kun aloitettiin henttosen johtama ja ideoima moottorikelkkajahti. Viime syksynä tapasin yhden niistä jahtaajista, joka kertoi tappaneensa kyseisellä keinolla yhtenä talvena yli sata (100) kettua.
Tapasin myös suomen kaikkien aikojen menestyneimmän ketunpyytäjän (urallaan yli 1000 kettua), joka sanoi, että ”kun ottava pyynti puuttuu, niin kettukanta on vakaa, samoin myyräkanta”.
””
”Siis kauriin rooli on lähinnä isäntäeläimenä tuottaa punkkeja, joiden jälkeläiset hankkivat sen borrelioosin taudin saastuttamista myyristä.”
Juurikin näin. Ruotsissa on alan tutkimusta tehty jo yli 20 vuotta, mm. Tälleklint ja Jaenson, ja sielläkin arvellaan että metsäkauriiden kannan kasvu on ollut merkittävä puutiaisten lisääjä.
””
…hankkivat borrelioosin…myyristä.
Eli jos myyrät hävitettäisiin viimeistä myöten, borrelioosi olisi poissa. Borrelioosibakteeri siis SIKIÄÄ ja voi paksusti vain myyrissä?
Myyriä ei voida koskaan hävittää kokonaan, eikä ole tarkoituksenmukaistakaan, koska niilläkin lienee paikka ekosysteemissä. Mutta niiden määrää voidaan pyrkiä rajoittamaan. Myyräongelmahan on osin ihmisten aiheuttama, kun olemme tehneet niille avohakkuille hyvät ruokamaat.
Vaikka myyrät saataisiin kokonaan pois, jäisivät jäljelle muut Borrelia-bakteerin reservuaarit luonnossa, kuten muut jyrsijät eli hiiret ja jäniseläimet (kanit, jänikset, rusakot). Myös monet muut eläimet voivat toimia reservuaareina, mutta ovat yleensä vähälukuisempia (vähemmän biomassaa). Ruotsissa on tehty sellainenkin havainto, että vaikka pienjyrsijät puuttuisivat, jäniseläimet pystyvät ylläpitämään borrelioosiepidemiaa.
Hyvin yleistävä ja karkea sääntö borrelioosin vähentämiseksi olisi mielestäni se, että rajoitettaisiin kasvinsyöjien kantoja ja suosittaisiin petoeläimiä. Tätä kannattaisi ainakin kokeilla. Kyllä minäkin tykkään katsella metsäkauriita, mutta jos toiseen vaakakuppiin asetetaan elämä borrelioosin kanssa, joka lienee yhtä helvettiä, niin päätyisin vähentämään kauriita. Ei niitä tarvitse sukupuuttoon hävittää, ei Ahvenanmaallakaan.
Mainiota Anneli! Sitä vähän arvelinkin, että Borrelian reservuaarirepertuaari on kuitenkin hieman monipuolisempi. Kanit ja kauriit tarjoavat laajan verenimupinnan punkeille, vaikkakin niiden (kanien ja kauriiden) yksilömäärät jäävät vaatimattomammiksi myyrien huippuihin verraten.
Kiitos asiantuntevista kommenteistasi!
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.