Todella, kyllä pyyhkäisy kuulostaa ja tuntuu paljon asiallisemmalta termiltä koko terän pohjaan upottavan puun katkaisuun. Joskus jopa joutuu hiukan avittamaan toiselta puolenkin. Mutta ainakin tähän asti Stihl on kevyesti sen terän pohjaa myöten puuhun upottanut ja se riittää minulle. Sen sujuvammaksi raivausta ei saa eikä tarviikkaan saada. Se aika kun on valoisaa tehdään ja yritetään jättää senverran valoa ettei kompuroira vielä autolle palatessakaan. Raivaussahan kanssa liikkuminen maastossa ei aivan huiman sujuvaa ole mutta kun vielä jotain näkee sekin luonaa.
Olen muutaman terän teroittanut ja jonkun tankillisen sahannut mutta en koskaan aikaisemmin ole kuullutkaan tuplaterästä, tuplahampaasta. Miten sse terä jaksaa ja ehtii molemmilla hampailla purra puuhun, sitä ihmettelen. En tiedä minkälainen terä on oikein terävä terä. Kesällä otin uuden terän käyttöön ja laskin montako työntöä tein viilalla hammasta kohti niin varmasti yli kolmekymmentä tein ennenkuin vaikutti terävältä, liekö ollut sitä. teroittaako kukaan terän rälläkällä tai porakoneella jossa on viila tai jyrsin terä?
Yhen strand terän olen loppuun asti sahannut/viilannut ja ehkä toisen laitan samanlaisen. Stihlillä taitaa olla nykyään vastaavanlainen tuplahammasterä ja tuskin huono sekään.
Se alempi hammas poistaa purun jota oikea hammas ei kerkiä poistaa, Paras leikuu tulos tulee kun kummankin viilaa yhtä mukaa. Eli oikea leikuu hammas saa leikata vapaasti ilman vastusta.
Iät ja ajat on rintakulmaan vaikutettu, viilan paksuuden vaikutus on otettu huomioon säädeltäessä rintakulmaa. Perusteet 6,3 mm:n viilan käytölle on vahvat.
Isommalla viilalla saadaa tuo puruongelma hoidettua – ja viilauskulman ”pienentäminen” jopa nollaan parantaa hampaan purunkuljetusominaisuutta. Uskokaa huviksenne, että tuota asiaa on tutkittu ja -ratkottu kenttäsirkkeleiden terien kanssa. Niissäkin purun saaminen pois sahausraosta on ollut jossain määrin ongelma, mutta ei ole enää. Tosin niissä paksummissa terissä tulee hampaan rintapintaan ja kolon pohjaan teroituskoneella kouru, joka auttaa osaltaan purun pysymistä hampaan mukana. Kun sahataan oikein tehokkaasti isoa puuta, on hampaan kolo ihan täynnä purua. Yhtään sahanpuru ei pakkasellakaan ”Laasta” lautojen kylkiä.
Uittokalusteen esitteessä mainittu rintakulman ”säätö” pystymmäksi pienissä risuissa, että se ottaisi pehmeämmin, tuntuu nurinkuriselta. Esim taimikonperkauksessa terän pitää olla niin ottava,kuin vain on mahdollista, koska siinä oikeassa ”TIKISÄ” oleva terä tuntuu sahatessa suorastaan imaisevan rungon hampaisiin ja puraisevan sen poikki niin, että NAPS -vain. Kun sahailette sellaista metrin – puolentoista korkeaa vesakkoa ”niittämällä”, niin heti kun tuollainen sentin paksuinen koivunvarpu näyttää ”väistävän” terää, on syytä pyyhkäistä hieman viilalla sitä ”ihan terävää” terää, kyllä maku muuttuu, kun ei risu väistä enää.
Tuosta olen kyllä samaa mieltä että hyvän terän erottaa juuri noissa koivunvarvuissa. Ne ovat aika hyviä väistämään jos terä ei ole kunnossa. Peukalon vahvuinen menee vielä helposti huonommallakin terällä mutta hieno varpu on eriasia.
Kaikille on tietenkin selvää, että ”haukannokalle” teroitetut hampaat on teränsuusta niin ohuita, että ne murtuvat helposti, varsinkin sattuessaan kovaan – esim alikasvoskuuseen, siihen josta ennen tehtiin ”Atraimen varsi”.
Sellaiseksi viilatut hampaat tarvitsevat maksimikierroksia, jolloin ne leikkaavat kevyesti ja samalla leikkuusärmää säästäen. Kuitenkin niiden teroitukseen isoa puuta varten, kannattaisi kallistaa ohjuria ”siehen lajihin”, että viila nousee hieman ylemmäs hampaasta. Samoin viilauskulma jopa nollaan, JOS purua tulee paljon, se pullistuu hampaan ja leikkuupinnan väliin, jolloin terä ”panttaa” ja singahtaa tyveltä oikealle. Samaa tautia esiintyy myös, kun haritus on liian pieni.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.