Tänään 29.11. R Aalto ilmoitti TV1:n aamuteeveessä, että ”kun tilauskirjat ovat täynnä ja osinkoja näyttää olevan jaettavissa omistajille, työntekijöille kuuluu tästä siivu”…
Heitetään nyt yksinkertainen kysymys, mihin perustuu tuo logiikka?
”Kaikkihan me samassa veneessä ollaan, järjestys on toki luotu tähänkin jollaan toiset soutaa ja joku vähän melalla avustaa. Kalansaaliskin jaetaan vaikkei ihan tasan, saa soutajat perkuutähteitä kasan, sillä solidaarisuuttahan Suomessa tarvitaan” (Jussi Raittisen laulu)
Jotenkin tuohon malliinhan se jako on aina mennyt ja tulee aina menemään.
Ei mihinkään.Palkkojahan nostetaan menipä firmoilla hyvin tai sitten huonosti.Sipilähän muutti tätä kuviota ja palkkoja alennettiin mutta nyt on palattu normaaliin.AY-liikkeelle mieluisampia tapoja joustaa on lomautukset ja irtisanomiset.
Suomen veroasteella palkankorotuksista aika iso osa tulee yhteiseen kassaan, jotta no hätä. Eläkejärjestelmäänkin menee iso siivu. Palkat nousee kuitenkin hyvin maltillisesti verrattuna vanhoihin hyviin aikoihin. Jos inflaatio nousee yli 2%, ostovoima laskee. Niin se tekee jenkkilässäkin aika rankasti.
Onhan niitä maita paljonkin joissa ei ammattiliitoilla ole mitään merkitystä, ympäristöjärjestöt ja muut viherpiiperoiset eivät häiritse yritystoimintaa, ja hyvin menee.
En ole kuullut sanaakaan kestävästä kehityksestä TES neuvotteluissa. Kyllä päästöt aina unohtuu kun halutaan lisää rahaa ja ostovoimaa. Ei pitäisi sitoutua päästötavoitteisiin, jos ei olla valmiita tekemään niiden vaatimaa kulutuksen vähentämistä. Erityisesti naisvoittoiset alat osoittavat täydellistä vastuuttomuutta. Palkkaerot poistuu miesten palkkoja laskemalla. Ei pidä hakea ratkaisuja, sieltä mihin ei ole varaa. Syrjäisellä maalla ei ole edellytyksiä nykyiseen palkka-ja kulutustasoon. Jos olisi Afrikan maista olisi helppo poistaa köyhyys, nostamalla palkkoja ja sosiaalietuja, miksi ne eivät toimi kuten Suomi, lainarahalla. Nyt velka jää Suomen piikkiin ja rahat menee Afrikkaan kehitysavun nimellä.
Ostovoiman lisääntyminen lisää vääjäämättä kulusta, joka taasen aiheuttaa kuormitusta luonnonvaroille ja monimuotoisuudelle. Eihän kuluttaminen voi maailman tappiin kasvaa ,mutta nykyinen yhteiskunta elää jatkuvan kasvun uskossa. Mitä palkankorotuksiin tulee, niin herrat ja johtajat tuppaavat suhteessa omia palkkojaan eniten nostaa. Kannustimet ja bonuksetkin tuppaavat sinne yläpäähän valua.
Alatasolle tulee sopimuskorotukset ja hiljalleen nousevat tuottavuustavoitteet. Kohtuus olisi hyvä kaikille, jolloin kilpailukykykin säilyisi. Suomalainen tapa on mitata palkankorotuksilla tulos etupainotteisesti, jota menneinä aikoina devalvaatiolla tasattiin kilpailukyvyn palauttamiseksi.
Kun sahatavaran ja sellun vientihinnat nousevat ja metsäteollisuus tekee huipputuloksia, ovat metsänomistajat vaatimassa puunhintaan korotuksia. Millä logiikalla?
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.