Humppakenille, mt-männiköissä ei mielestäni kannata perata alikasvoskuusikkoa kokonaan pois. Sama juttu koivikoissa. Kuusista voi hyvinkin muodostua uusi puusukupolvi. Näin kannattaa menetellä kuitenkin vain jos kuusta on selkeästi riittämiin ja vieläpä riittävän tasaisesti. Tällaisia tilanteita on harvoin, mutta kun sellainen on, niin se kannattaa siis hyödyntää.

Ennakkoraivaus tulee tehdä mielellään ainkin 5 vuotta etukäteen. Edut on tässä ketjussa jo käyty läpi. Vesasyntyiset koivupöheiköt kun raivaa niin että siellä on vain yksi runko, niin siitä saadaan jopa ainespuuta jos raivaus tehdään 5 vuotta ennen harvennusta. Lisäksi havupuut järeytyvät ja se taas lyhentää havupuuston kiertoaikaa jne. Ei siis kannata tehdä ennakkoraivausta niin että jättää kaiken aines ja energiapuuksi raivaus hetkellä kelpaavan puun. Ei ei, myyntipuutakin kannattaa kaataa maahan jos ensiharvennus (kuusikoissa ainoa harvennus) on 5 vuoden päässä. Tätä ei yleensä ymmärretä jaj seurauksena on ensiharvennuksessa ehkäpä hieman isompi poistuma, mutta samalla kiertoajan piteneminen ja vähemmän tukkia kiertoajalla.

Ei ole yksi tai kaksi kertaa kun olen joutunut kiertämään ostopalveluna tehtyn viimeisen taimikonhoidon tai ennakkoraivauksen vielä omatoimisesta moottorisahalla läpi kaataen koivupuskista ylimääräiset rungot pois. Toki metsuriyrittäjistä löytyy niitäkin jotka paikkaavat työnsä jälkeä palautteen jälkeen. On harmillista kaikkien kannalta, että vaikka kuinka selkeästi ohjeistaa halutun työjäljen, niin raivaussahaa käytännössä tekevä metsuri jättää hyvin helposti kuviot liian tiheiksi. Tämä johtuu varmaan siitä, että valtaosin eri toimijat jo maksimoivat energiapuun saantoa ja varsinkin se, että ennakkoraivaukset tehdään niin että moto jo palstan toisella nurkalla aloitteelee hakkuuta.

Lähtötilanteen runkolukukin olisi kiinnostava tieto. Se, että ensiharvennuksessa on 500-litraisia runkoja, saattaa tietysti kertoa jotain kuvion historiasta.

”männikkö on varttunut esittämiini mittoihin runsaan hirvikannan alueella.”

Tuo ei ollut yllätys. Lappia lukuunottamatta Suomesta tuskin muunlaisia alueita löytyykään.

Minä voin puolestani todeta, että olen vuosikymmenten aikana saanut onnistuneesti uudistettua ja kasvatettua yli 50 hehtaaria männiköitä hirvien talvilaidunalueilla. Se on suoritus, johon voin haastaa kenet tahansa. Se kun ei onnistu pelkillä puheilla.

Minä kyllä tunnustan että tämä suorittavankin arvostelema harvennukseni on hirvien maun mukaan tekeytynyt juuri sellaiseksi josta suorittava ei kai sitten kovin korkeita pisteitä anna. Se että hän sysää ongelmasta vastuun minulle on aika outoa. Miten minä olisin siellä voinut yökausia vahtia ettei hirvet syö männyntaimia pienenä? Kun se tosiaan osui juuri pahimpaan hirviaaltoon 2000-vaihteeseen. Suurin osa taimia syötiin maata myöten joten aukot olivat silloin jo varmoja. Paikkuu olisi ollut sillä laidunnuksella aivan turhaa rahan haaskuuta joten jätin palstan laidunnukseen. Sinne pääsi hirvikannan hiukan kovemman verotuksen jälkeen (kun seura siirtyi miesajoon pienen järven molemmille rantametsiköille) syntymään koivikkoa josta onnekseni sattui myös rauduskoivuja siemenpuiden ansiosta pääsemään kasvuun. Vioitettuina tosin monet. Sen taimetuksen jälkeen en sitten olekkaan H-vallassa istuttanut yhtään taimikkoa ilman sähköaitaa. Ja sittenkin tulos edelleen kovan hirvipaineen alla vain tyydyttävä. ja tuoho Peten kommenttiin että hyvä ettei metsurit raivatessaan sentään tee taloudellista tappiota metsänomistajalle omaa työpalkkaansa enempää. Onhan hullua alkaa riehua toisten metsässä tappioita aiheuttaen. Minulla sellainen metsuri tekisi kaksi reisua samalla kertaa, ensimmäisen ja viimeisen.