Jotenkin tuntuu uskomattomalta, että teiltä on jäänyt lukematta sahan mukana tulevat ohjekirjat, joissa liiankin perusteellisesti selitetään kaikki nuo. – Paitsi se, miten voi silmin nähdä, milloin ketju on terävä.

Tosin meillä on ollut nuorehkoja oppilaita, jotka eivät kerta kaikkiaan ole sitä tajunnut. Viilattu on niin perusteellisesti, mutta ketju ei teroitu- ei vähääkään.

Sellaisella ketjulla voi kyllä ihan hyvin sahata vaikka kuukauden viilaamatta välillä lainkaan. Sen leikkuuteho ei paljo muutu viilaa taikka ei.

Alan ymmärtää arton raivurinterän terävänä pysymistä, vai pitääkö sanoa – Tylsänä pysymistä.

Mitä olen nähnyt ”joitakin” teroittajia joilla ongelmia saada normaali terävä ketju.

Viila ei pysy oikeassa kohdassa vaan viilaavat kourun pohjaa, paine alaspäin. Hammas jää käytännössä teroittamatta ja ongelma kasvaa joka viilauksella.

Kulmat erilaisia ja ei viilata riittävästi huonossa kunnossa olevaa. Viila tylsä.

Viilassa jos on ohjain/pidin niin viila pysyy aina siinä korkeudessa. Kulmia voi tarkastaa viivoista. Kun ei kiristä viilaa liian tiukkaan voi kahvasta pyöräyttää välillä.

Noista ohjeista on tainnut unohtua että tylsällä viilalla ei kannata viilata.

Kkiila otti esiin tärkeän sivujuonteen: tylsällä viilalla ei kannata viilata. Vaikka onhan se kevyt työnnellä, kun se on liukas.

Kymmeniä vuosia sitten, kun aloitin oikein tosissaan teroitukseen paneutumisen, juttelin silloisten osa-aikametsurien ja oikeidenkin metsurien kanssa viiloista. Suurella osalla oli yksi viila, jota he olivat käyttäneet pitkään ja jopa useampaan ketjuun. Joillakin oli yhteinen viila kaverien / naapurien kanssa ja viila kiersi kylää. Pääsin kokeilemaankin sellaisia: Niin oli kuin rasvatulla kuuden tuuman naulalla olisi terää hangannut.

Minulla on kulunut moottorisahan teräketjun teroituksessa kolme – neljä viilaa aina terää kohti. Viilat olen ostanut paraimmillaan tusinoittain, taikka laatikossa, jossa niitä kuuden viilan pakkauksia on varmaankin yli kymmenen. isommissa erissä viilat ovat hinnaltaan vain murto-osan siitä, mitä maksaa tavaratalossa kahden viilan pakkauksessa huonompilaatuinen viila.

Viila täytyy pitää kuivana ja mielellään puhtaana. Kuiva hammas, kuiva viila ja viilan pyöräytys ja näpäytys, jolloin viilausjäysten putoaa viilasta pois – KYLLÄ LÄHTEE!

Parhaat viilat taitavat olla Sveitsiläisiä.

Kaikille erilaisille ketjuille on omanlaisensa viilanohjurit. Niitä ei pidä sekoittaa. Teräketjuissa on merkki – ja mallikohtaisia eroja. kun on keksinyt hyvän ja edullisen teräketjun, kannattaa siinä mallissa pysyä. Siten ei tarvitse sekoilla kymmenen erilaisen ohjurin ja komen erivahvuisen viilan kanssa.

Kun sahauskilpailuissa sahat ja terät katsastetaan ennen kisaa, koskaan ei ole tullut moitteita. Kilpasuorituksen jälkeen on tuomareina työskennelleet metsäoppilaitosten opettajat halunneet tarkastaa MINUN sahastani teräketjun, siis sen, mikä siinä aiheuttaa sen, että se leikkaa niin hyvin. Eivät ole keksineet, että se vaan on niin täydellisesti viilattu, että kaikki hampaat ovat justiinsa samanlaisia.

Niinhän sitä luulisi. Kun ukkelin mielestä Tilhin terä on liian ottava tehtaan jäljiltä, jäänee hänen mielipiteensä ilman suurempaa kannatusta.

Kun tehtaalla teroitetaan – tai kotona omalla teroituskoneella teroitetaan, on kourun särmät ja kulmat sellaiset kuin pyörivällä laikalla saa. Viilalla jälki on toisenlainen, se käärii lastun kevyesti kourun kylkeen.

Joskus kokeilimme hiomapuikkoa akkukoneen kanssa, oikein huomatahnat ja sellaiset – ei mitään hyötyä!

Tuota lastun irroitusta voisi verrata lumiauraan, joka on kuorma-auton edessä. Jos auraksi laitetaan suora teräslevy, joka on vinossa oikealle, ja verrataan sitä oikeaan muotoon prässättyyn lumiauran siipeen, niin kumpi siirtää lumen kevyemmin ja täydellisemmin sivuun. Suoraa levyä lykkäävän auton kuljettaja ei edes näe eteensä sen lumipölyn läpi, eikä tie ole yhtä puhdas aurauksen jälkeen.