Raha ratkaisee, mutta puuntuottajan näkökulmasta aika huonosti. Julkilausumalla (vanhalaki) metsien pilaaminen (jätemetsät) estettiin, mutta nyt uudessa laissa takaportti jätettiin auki. Menee vähän kuin fifty fifty, tällä hetkellä tuotetaan yhteiskuntahyvää nemmän kuin parasta ennen sallii. On poliittinen manoveri ja paremmuutta todistellaan laskelmilla ja jopa hyvän tuoton listauksilla. Toki saadaan hyvääkin tuottoa, kuten maapohjille, infran rakentamisesta energiatuotantoon. Toisaalta suojelussa korvauksista kieltäydytään. Esitetään omavastuuta ja nollakustannuksia. Puuntuottajan näkökulmasta tilanne on huono. Suurimmat menetykset ovat kuitenkin markkinaosuuksien menettämisessä. Kilpailun ylläpitämisessä 10-20 prosentin markkinaosuuksilla korjuussa, puukaupassa ja metsänhoidossa on vaikeuksia. Vastassa on valtaapitävien monopoli ja kartellit.

Jos oikein ymmärsin, Jovainin mielestä siis isäntälinjan hankintahakkuu olisi saatava kilpailukykyisemmäksi ja sen markkinaosuutta saatava suuremmaksi. Suurin osa hankinnasta toteutuu kai nykyään mhy-vetoisesti korjuupalvelun toimesta. Jotta omistajavetoinen hankintamäärä voisi kasvaa, tarvitaan lisää tekijöitä ja parempaa kannattavuutta. Puun tuottamisen ja korjuun kustannuksia olisi alennettava ja/tai teollisuuden olisi maksettava suurempaa hankintalisää. Onko ideoita näihin?

Ongelma lienee se että erikoispuun tarvitsijat valitsevat tai saavat tarvitsemansa sahatavaran ison konsernin tarjonnasta. Eli ostettaessa leimikko, tukin hinta on vakio ja kun sahatavara lajitellaan, parhaat  laadut maksavat kuitenkin neljä kertaa enempi kuin bulkki. Laadun erottelu metsänomistajan toimesta toisi lisäarvoa, nyt puuntuottajana tuota markkinaa ei juuri ole.

Suolahden höyläämö sahasi ennen laatutyvet ja nyt saavat tavaran kenties riskittömämmin ja halvemmalla isolta sahalta. Tämä on ihan normaalia markkintaloutta, mutta tosiaan enää tuota 50% arvokkaampaa laatua ei hankintatukille ole, kun ei ole koko sahaa. Sikäli tämä on järkevä kehitys, iso saha lajittelee tehokkaasti.

”…Puuntuottajan näkökulmasta tilanne on huono.”… Vastassa on valtaapitävien monopoli ja kartellit…”

Jojovainin jatkuva sairaalloinen vastakkainasettelu ei palvele ketään ja  vähiten itse metsänomistajia. Kun monessa asiassa tärkeää olisi yhteistoiminta ja toimivien mallien säätö molempien toimijoiden eduksi parhaimman tuloksen saavuttamiseksi.

Arvostelun paikka Mtk:n suuntaan on se, että minkäänlaista positiivista liputusta ei ole nähty, vaikka puun kysyntä ja hinta ovat edelleen tapissaan josta sahat vaikeroivat. Huonona aikana sitä ulinaa kuullaankin riittävästi.