Kun käytetään kahdenkymmenen metrin ajouraväliä keskeltä keskelle mitattuna ja oran leveys on neljä metriä, miin jokaisen pölkyn pää ainakin – yltää neljän metrin päähän ajouralta.

Metsureilla taitaa olla yli nelimetristen pöllien kanssa sellainen sääntö, että jos se on latvasta väh 14 cm, sen saa jättää paikoilleen.

Lähikuljetus (metsäajo) on niin kilpailtu ala, että urakoitsija kymmenen metrin puomilla varustetun metsäkoneen kanssa ajaa puut tienvarteen niin edullisesti, että se siitä kannattaa maksaa (jos on rahaa) – ja senkin ajan voi käyttää johonkin tuottavampaan työhön.

Ammattitaitoinen metsuri hakkaa normaali harvennusta nopeammin kuin tollo isäntälinjan koneilla saa ajettua, varsinkin jos vaaditaan yhtä hyvä ajojälki.

Lupaan ajaa tunnissa sen mitä hakkaat päivässä kuitua ja kasat voivat olla pieniä. Ilman ketjuja viiden tonnin yhdistelmällä tulee aina parempi ajojälki kuin metsäkoneella kun ajetaan vielä urallepäin kaadettujen puiden havujen päällä.

Jokaisen metsänomistajan pitäisi joskus tehdä edes yksi ensiharvennus hankintana, silloin näkisi ne hölmöydet, jota konehakkuussa tehdään. Miten motokuski näkisi kuusikossa olevat hirvien tekemät runkovauriot.

Ihan miten vaan Tolopainen, mutta eihän tuossa sinun hommassasi oikein järkeä ole, kun köysien kanssa puljatessasasi teet kuitenkin kolhuja puihin, mutta eihän niitä lasketa. Kaikkein suurin puustovaurioiden aiheuttaja oli aikoinaan esikasauksessa ja myös puiden metsästä juonnossa käytetty traktorivinssi.

Se tuo köysihinaus on Jätkän keksinöt, joten ei kannata epäillä metsäasiantuntijaa, itsekin olin aluksi epäileväinen, mutta vaurioita ei synny.

Lupaan kuitenkin, että löydän kymmeniä virheitä niistä Visakallon ensiharvennuksista, vääriä puita on jätettu ja hirvien vaurioittamia runkoja on jäänyt poistamatta. Runkojen tiheydessä on suuria vaihteluja, yksikään ura ei alita neljää metriä leveimillään seitsemän kahdeksan metriä. Puiden välit uran vieressä ylittävät joka kohdassa viisi metriä.