Aloittaja teki nimenomaan ekoteon, jatkossa metsäsi nielee enemmän hiiltä itseensä.

Lannoitus on kyllä monessa suhteessa järkevää, mutta kyllä ensin pitää huolehtia ojituksista, raivauksista yms. Tietysti myös vajaatuottoiset kuviot pitää uudistaa ennenkuin naapurikuviota lannoitetaan. Kunnon tien tekokin metsään menee lannoituksen edelle investoinneissa.

Terveisin: Korpituvan Taneli

Leppä on se puulaji joka lisää lannoitusvaikutusta metsään. Koivukin lisää lehtipuukariketta ja maan hajotustoimintaa.  Ja vähentää kuusen juurilahon vaikutusta seur. kuusisukupolveen.  Haapakin toimii mutta kuusikon aikaan saaminen  sen jälkeen on varmasti haastavaa.

Lentäminen ja apulannan valmistus ym.  lisää ”fossiillisia päästöjä” mutta puun lisäkasvu lisää varmasti enemmän CO2:n sitoutumista puuhun.  Eli konna ja sankari – miltä kantilta sitä katsoo – enempi hyvis kuitenkin.

Jotain eroa on sillä onko lisäkasvun tuoja apulantaa vai luonnonmukaisempaa lannotusta.  Maaperän parantaminen lisää luonnollista ravinteiden kiertoa esim. happaman turvemaan tuhkalannoitus nostaa pH- arvoa ja ravinteita vapautuu helpommin  puiden kasvuun. Pitkäaikasempi vaikutus kuin apulannalla.  Hitaasti liukenevia apulantojakin on olemassa joten niitä käyttämällä ei niin  helposti kuin joskus ennen mene ravinteet veden mukana muualle.

Puukin selvitykset lehtipuun suhteen täyttä asiaa. Tuolla aiemmin Gla kysyi ilmeisesti minun haapaviljelyyni viitaten lapratyöstetyn lehtipuun luonnollisuudesta. Aivan yhtä luonnollista kuin että Kanadassa kasvaa samaa puuta ilman Suomen metsähaapakloonausta. Ja toisinpäin. Onko kahden samansukuisen puun yhteytys sitten niin luonnotonta, tuskin. Myös Metsäkeskukselta annettu tieto hybridihaavan suomen metsiin hyväksytystä puulajista ja sinällään siis kaikissa metsän kasvatuksen tukitoimissa hyväksynnän saaneesta puulajista olisi muidenkin hyvä kiinnostua. Tuskin tänne aivan rajusti ekosysteemille uhkia tuottavaa puulajia hyväksyttäisiin. Se että se kasvaa hyvin karussa mäntymäkitöyräässä minullakin monessakin kohteessa myös antaa vastauksen Visakallon epäilyyn. Toimii ja hyvin. Sillä näyttää olevan tavallaan itsensä ruokkimisominaisuus eli suojaava isojen lehtien matto alla muodostaa paremman maaperäolosuhteen ja kosteuskin säilyy. Kuivassakin mäessä. Jopa kallion päällä kasvaa aika ohuella maaperäkerroksella kunhan ei aivan alkuvuosina tule rajun kuivaa kesää. Tämä voisi olla jopa puulajike josta piiperotkin voisivat alkaa uuden aikakauden metsien monimuodon kohellukselleen. Jos eivät usko että antaa vaikutteita voi tulla minulle päivän perehdyttämiskierrokselle.

Etkö Tolopainen muista? Haavasta saa saman euron kasvatuspalkkion per vuosi kuin tukkipuusta: haapamotti kasvaa 20 vuodessa ja kuusimotti 60 vuodessa.

Tuo otsikko on itse asiassa aika hyvä: onko metsäänsä hyvin hoitava ihminen konna vai sankari? Saman asiatiedon tulkitsee jopa kaksi metsäalan koulutuksen saanutta henkilöä eri tavoin. Esimerkiksi avohakkuiden keskikoko alle kaksi hehtaaria. Meikäläinen tulkitsee että liian pieniä, sekä taloudellisessa että ekologisessa mielessä. Pari metsänhoitajaystävääni on sitä mieltä, että liikaa ja liian isoja – avohakkuu tuhoaa maiseman ja ekosysteemin. Tästä vastakkainasettelusta pitäisi päästä kohti konsensusta.