Kerran muuten kasasin semmosen pyöröhirsikehikon , oisko ollu 190 tai 230 millinen. Siihen hirrenselekään oli jollaki rissarattaalla ajettu halakein. Oli meleko murheellisen näkönen ku kasassa.25-30 rosenttia halaki hirsistä valtaosa. Puumökin rakentaminen on tunneseikka – ei niinkää järijen.

Monesti miettiny nuita kivikauven luolamiehiäki. Joku sen tapane onkalo vois olla hyväki. Lauvottas torppasa , rauvottas ja valas lopuksi savupiipusta.

Sitte pukkis samallailla maata päälle ku kissaki jätöksesä niskaan.

Siinä ei tarvihtis pensselin kans heilua ja kestäs.

Pyöreä puu halkeaa käytännössä AINA vapaasti kuivuessaan ytimeen asti. Siksi nuo koheltajat, jotka tekevät varauksen M-sahalla niin, että leikkaukset menevät ristiin jopa kymmenen sentin syvyydessä, sahaavat hirren pilalle. Monen hölmön hirsiä katseltuani olen päätynyt tulokseen, että kun se soiro sahaamalla irroitetaan, tulee mm. varauksen reunat sellaiseen kulmaan, että ne luisuvat allaolevan hirren päältä alaspäin. Jos ja kun varaus tehdään hyvin, tulee sahaukset vain noin kolmen sentin syvyisenä, mutta hirren asemointiin nähden pystysuoraan. Sen jälkeen soiro katkotaan ja lohkotaan irti varauksesta.

Hirressä varauksen pohja jää ehjäksi, mutta reunat pureutuvat allaolevan hirren selkään niin, että ne painuvat hirteen ja varaus ei pääse levahtamaan. Halkeamajohde tehdään sahalla ( esim moottorisahalla tai käsisirkkelillä) johdetta ei sahata nurkissa niin, että se jää näkyville. samoin ovien ja ikkunoiden pielissä voidaan jättää sahaamatta ihan loppuosa.

monissa hirsimökeissä näkyy myös sisäpuolella, kuinka hirteen on revennyt melkoinen halkeama ja aina alapuolelle. Ne ovat rumia, eikä ainakaan minun hirsiseinässä saa sellaisia näkyä.

Minä en ymmärrä, miksi monet alkavat tuhertamaan hirsirakennuksen kimpussa ilman lyhyttäkään koulutusta. Tuloksena ei voi olla muuta kuin sutta ja sekundaa.

tuolla  jätkän  kuvailemallahan  se  tapahtuu itse  olen  lohkonut   varaus kohdan vänkärillä  noin puolenmetrin  pätkissä  ja  viimeistellyt  reunat  ja  pohjan  moottorisahalla  hirren  päiden  varaukset muotoillaan  tarkemmim mitään  halkeamis   ohjaus  uraa  en  ole  sahannut kun  ei  tarvitse

Lapissa ei ole vanhemmat kelomökit kalliita, jos sellaisessa haluaa asua.

Eihän se hirsi halkea. Olen tehnyt oman mökkini juuri tuohon tyyliin paitsi salvostanut nurkat koirankaulalle. Ei siellä mainittavasti halkeimia esiinny.

Heikkojen miesten hommaa pystytellä tuommoisia nostovehkeitä. Minä kävin syliksi ja nostelin tai työntelin ne  hirret kehikolle. Pää edellä kehikolle työntämällä ja yläpäästä tukkisaksilla  vähän kerrallaan  kiskomalla. Pisimmät hirret ovat 8.60 metriä pitkiä. Täytyy myöntää että useammat housut niissä nostohommissa ratkeili. varsinkin kurkihirttä harjalle haalatessa kun oli kaksi noita 8,60 metrisiä pultattu yhteen niin siinä meni kahdet housut halki samana päivänä.  Painaahan se semmoinen hirsi tuoreena liki 300 kiloa.  Kyllähän se aikaa otti viikonloppuhommina käydä  150 kilometrin päässä aina muutama hirsi salvostamassa.

Mutta nyt voi ylpeenä katsella kättensä töitä. Savusaunan kuistilta löylyttelyn välissä kun semmoinenkin tuli salvostettua.  Tulee muuten mökki noin aika halvaksi . Ostin tukkipuut tuulenkaatoina Valtion metsästä Mauri- vai olikohan se Mantamyrskyn jälkeen.. Taisi puutavara maksaa  noin 10 000 markkaa, Oma hommansahan siinä oli .  niitä röykkiöitä purkaessa. Tukkiahan siinä mökkiin menee väliseininnen likemmäs kilometri joten hintaa taisi tulla tukille   noin 10 markkaa eli vajaa nykyrahassa pari euroa/metri + ajokulut metsätraktorimiehelle.

Ei ollut silloin omaa metsää ja myrsky  osui hyvin lähelle tonttia oikeeseen lipputankopetäjikköön. Sen voi sanoa että halvemmatta ei mökkiä tee vaikka parista sahasta  männän helmat tipahtivatkin. Kolmas kesti sentää homman loppuun asti. Se on aika raakaa hommaa sahalle tuo salvoksen pitkittäin sahaaminen.  Kiinnostaisiko nähdä kuva mökista täällä.