Käytännössä valtakirjaa tuskin tarvitaan eli lähtisin neuvottelemaan ilman sitä. Tarvittaessa sen voi sitten tehdä jos joku puunostaja sitä vaatii. Itse olen puukauppoja tehnyt isälleni tällä tavalla.

Metsänhakkuusopimus ja puukaupasopimus on ymmärtääkseni sama asia.

Ymmärsin tilanteen sellaiseksi, että metsänomistaja ei jostain syystä pysty tai halua asioida suoraan puunostajien kanssa ja haluaa käyttää asiamiestä.

Kuten tuolla edellä todettiin, niin kyllä valtakirja on tarpeen. Siinä tulee yksilöidä tietysti valtakirjan antajan tiedot sotuineen ja yhteystietoineen. Lisäksi myytävän kohteen tiedot, kuten tilan nimi ja rekisteritunnus ja mitä sieltä on tarkoitus myydä. Sitten se, että tämä asiamies valtuutetaan vastaanottamaan ostotarjoukset.

Eiväthän yhtiöt voi antaa tarjouksia kenelle tahansa. Silloinhan joku voisi vaikka testata hintatasoa pyytämällä tarjouksia naapurin metsästä.

Kun myin puuta juuri ostamaltani palstalta niin yksikään viidestä kirjallisen tarjouksen tehneestä ostajasta ei voinut tietää, että palsta on siirtynyt omistukseeni.

Vasta kun puukauppasopimusta oltiin allekirjoittamassa niin ehdotin itse, että voisin lähettää heille tilan kauppakirjan ja niin tein.

Minulle jäi kuva, että puun ostajaa ei kiinnosta kenen puita myydään, koska ostaja todennäköisesti ei syyllisty mihinkään vaikka joku myisi toisen puita.

Kun myyjä kertoo ostajalle, että perikunta myy niin silloin tietysti pitää olla kaikkien nimet paperissa tai valtakirja. Oleellinen kysymys on se, että tarkistaako ostaja mitenkään, että kyseinen tila on oikeasti perikunnan omistuksessa. Vähän veikkaisin, että ei.

EDIT: Tosin perikunnan tapauksessa samasta perukirjasta, josta katsotaan kuolinpesän osakkaat näkyy myös, että tila kuuluu kuolinpesälle.

Harvemmin on myydä palstoja joiden arvo nojaisi pelkästään heti myytävään puutavaraan. Kyllä ainakin olen itse törmännyt jopa sellaiseen myyjään joka hinnoitteli jo odotusarvonkin kauppahintaan.