Harjavallassa ei ole näemmä totuttu ottamaan todesta yhtiön omistajien puheita. Ay-harhoja on kuunneltu niin pitkään, että kuvitellaan, että yhtiössä ay-liikkeellä on enemmän päätösvaltaa kuin omistajalla, joka vastaa koko yhtiöstä. Jos henkilö, joka edustaa kolmannesta yhtiön osakkeiden omistuksesta sanoo jotain, se taatusti myös tarkoittaa sitä ja voi realisoitua päätöksinä. On aivan turha vähätellä suomalaisten korkeiden palkkojen merkitystä metsäteollisuudessa, ne ovat perua vanhoilta iltalypsyajoilta.  Papruliitolla oli kiristysvoimaa koko Suomen talouteen, nyt se ei enää ole kovin tärkeä liitto. Liiton edustajat ovat vain lähinnä tuoneet hiekkaa kengissään neuvotteluhuoneen eteiseen. Työnantajiin  eivät enää pysty kovin raskaasti vaikuttamaan, lakkoa seuraa kuitenkin taas työsulku ja tehtaat seisovat pitkään. Kun hakkuutkin ovat pysähdyksissä, ei puuraka-ainettakaan ole. Tehtaiden pysäyttämisestä ei mitään haittaa olekaan nykyisessä tilanteessa, seisakkeja olisi kuitenkin tullut. Korona virus sekoittaa kiinan talouden ja sellumarkkinat täysin lähikuukausina, sairastuneita tulee olemaan kymmeniä miljoonia, kun virus leviää koko maan alueelle.

Pohjimmillaan työnantajia ilmeisesti eniten korpeaa joustojen rajallisuus. Jos olisi tehdaskohtaiset palkka ja joustosopimukset, silloin tuotanto olisi vieläkin tehokkaampaa. Samalla kannattavaisuuskin nousi ja silloin parhaissa yksiköissä voitaisiin maksaa nykyistä suurempia palkkoja. Taasen huonosti menevissä ja lopetusuhan alaisissa vanhoissa yksiköissä saatetaisiin toiminnan edellytyksiä jatkaa, tyytymällä hiukan huonompiin työehtoihin. Joustamattomuus puolin ja toisin tappaa ennemmin metsäteollisuuttamme, kuin KHO päätöksillään.

Joustot ja joustot. Kyllä se on niin nähty jo tähän maailmanmenoon että työläinen saa siellä paremmin tuottavassa tuotantolaitoksessa tasan saman kuin siellä huonommin tuottavassakin. Paikallinen sopiminen on työläisille kirosana jota ei ole syytä päästää suustaan. Kun kaikki on uhrattu vain osinkojen maksun maksimoimiseen ja herrojen taivaallisiin palkkioihin ei tuota haluta laajentaa, ei paikallisesti eikä millään muullakaan tapaa. Metsäteollisuus pystyy maksamaan kaikille ammattinsa mukaisen palkkatason ja vain siitä ja sen murentamishaluista on kyse. Eiköhän meidän puuntuottajien ole vain parempi yrittää keskittyä asioihin jotka kuuluvat meille. Eli myydään raaka-ainetta että duunarit saa työstää.

On hämmentävää, ettei vielä kahdessakymmenessäkään vuodessa ole ymmärretty, ettei devalvaatiolla voi enää hoitaa katteettomia lupauksia ja korotuksia.

Tämäkin herättää mielenkiintoisa reaktioita. Kuitenkaan kovin montaa tuota paperin sopimus ei henkilökohtaisesti koske, ei minuakaan.

Jos ajatellaan, että tuossa metsäteollisuuden ja paperiliiton kiistassa on kyse noin parin prosentin korotuksesta, niin suuntaa antava laskelma voisi mennä seuraavasti: paperimiehen vuosipalkka sivukuluineen noin 80000 euroa / vuosi, 35000 paperiliittolaista, niin puhutaan noin 60 miljoonan korotuksesta toimialalla. Työnantaja saa vastineeksi jotakin samassa yhteydessä sovittavaa tuottavuutta nostavaa, joka kuittaa osan tuosta kustannuksesta.

Eli nettovaikutus aika pieni jakaantuen pääasiassa kolmelle suurimmalle firmalle. Vertailun vuoksi nuo ostavat puuta noin parilla miljardilla vuodessa, noin 60 miljoonaa kuutiota.

Jos siis tuottavuus kuittaisi puolet korotuksesta, niin vain 30 miljoonaa pitäisi nitistää esim. puunhankintakustannuksista. 0,5 e / m3 kuittaa tuon. Oligopolin hyöty puunhankinnassa lienee kuitenkin satoja miljoonia vuodessa, joten en kadehtisi paperimiehiä, vaan miettisin, missä meni metsänomistajien edunvalvonnalla pieleen.

Suurelta osin teatteria tuo neuvotteluhässäkkä ja hyvin tuntuu yleisöön uppoavan. Varsinkin siellä huoltoaseman lippisjengissä. Ja muuten, paperikoneita Suomessa suljetaan tulevaisuudessa, vaikka palkat ja puun hinta laskisi reilusti. Kun paperin kysyntä tippuu ja sellun hinta nousee, niin eipä siinä loputtomiin voi kärvistellä.