Myymällä jatkuvaa kasvatusta metsänomistajille, jotka eivät halua maisemallisista syistä myydä metsää, saadaan puuta liikkeelle. Useammin toistuvilla harvennuksilla saadaan paljon lahoa syntymään kuusen aliskasvos taimikkoon. Se onnistuu hyvin koska kuusen taimikko on lahoherkkä. Muutaman harvennuskerran jälkeen sitten huomataan, että metsä on lahoa täynnä ja voidaan viedä loput puut sitten avohakkuulla.

Vielä tuohon Glan ajatukseen juurikäävän, ym. tautien toteamiseksi ennen jk-hakkuupäätöksen tekemistä.
Onko olemassa maaperästä tehtävää, (mistä muusta sitä voisikaan tehdä?) kohtuuhintaista testimenetelmää asian toteamiseksi?

Puuntakunen tyrmäsi ensimmäisellä hakkuulla analyysin lahosta mutta ei kait ole perehtynyt jk:n senvertaa että noin kymmenkunnan vuoden päästä seuraavassa hakkuussa ainakin hakataan jo kuustakin.
Sillä välillä ei mitään läpipaskalahoa metsää kerkeä syntyä.

Silmäilin hieman suosituksia ja ovat mielestäni jo syntyessään vanhentuneet.

Suositukset perustuvat liikaa menneeseen ja nykyajan tilanteeseen ja näkemyksiin. Metsän kietoaika on kuitenkin pitkä ja enemmän pitäsi tuoda esiin näkemyksiä, miten arvioidaan Suomen metsätaloustuotteiden kysynnän, kustannusten ja niiden perusteella puuntuotantomahdollisuuksien/menetelmien muuttuvan seuraavien vuosikymmenien aikana.

Tilanne Suomessa ja maailmalla on viimeaikoina muuttunut merkittävästi. Suomen kustannusrakenne on hilattu ulkomaisella velanotolla niin korkealle, ettei täällä pystytä tuottamaan kannattavasti puuta edes 100 miljoonaa kuutiota/vuosi. Osoituksena tästä on puun hinnan pysyminen alhaalla suhteessa muiden hyödykkeiden hintoihin. Tilanne Suomen kustannusrakenteen osalta tulee kuitenkin muuttumaan melko nopeasti, kun ei enää ole varaa pitää yllä korkeaa kustannusrakennetta velkarahalla.

Venäjän kriisi taas johtaa siihen, että Suomessa on mietittävä korvaavia toimenpiteitä energantuotantoon. Myös vientiin pitäsi saada lisää vauhtia. Yksi ratkaisu on mielestäni lisätä kaikin kannattavin keinoin puun tuotantoa ja käyttöä nykytasosta. Puuston kasvua voitaneen 50 vuoden aikana lisätä 50 %. Miksei myös käyttöä, kun vain kustannustasomme putoaa suhteessa muihin maihin riittävästi. Ja putoaahan se, kun lopetetaan velaksi eläminen.

Yläharvennus sopii muistini mukaan toteutettavaksi vain hoidetuissa ja kertaalleen harvennetuissa kuusikoissa . Tämä tosin jatkaa metsän kiertoaikaa noin kymmenellä vuodella. Yläharvennusta ei voi suositella tehtäväksi yhden harvennuskerran kasvatusmallissa. Tämä malli piuolestaan sopii kaukana tiestä ja hankalissa maastoissa sijaitseville kohteille.

Näitä asioita käytiin läpi koneenkuljettajien koulutuksen yhteydessä jo kymmenkunta vuotta sitten . Yläharvennuksia on kuitenkin käytetty vaihtoehtoina varsin harvoin. Ylispuita on poisteltu siitäkin edestä ja se on työmuotona varsin haastavaa. Se vaatii hyvin onnistuakseen järeintä saatavilla olevaa halkkuukalustoa ja kovahermoisia kuljettajia . ”Känkkäränkkäpäivänä ” hommaan ei kannata ryhtyä .
Jk-hakkuut muistuttavat ylispuuhakkuita lähes 1/1:een .Isoja puita pois aluskasvoksen ja pienempien puiden seasta . Korjuuvaurioiden osuus vähintään 20 %.