Keskustelut Metsänhoito Tammitaimikko

Esillä 10 vastausta, 41 - 50 (kaikkiaan 99)
  • Tammitaimikko

    Merkitty: 

    Lokakuussa olisi tarkoistus istuttaa kotimaisia 1-vuotisia tammia eteläsuomalaiseen heinikkoon muutama sata kappaletta. Maaperä on saven sekaista. Taimien keskikorkeus lienee tuolloin noin 20cm.

    Aluksi ajattelin poistaa loppusijoituspaikalta heinikon RoundUp:lla jo elokuussa. Puhtaalle alueelle sitten taimi ja ruonkosuojus. Onko esim Agramen 28cm suoja liian korkea? Eli jaksaako taimi nousta runkosuojan sisällä tuon n. 10 cm keväällä auringonvaloon vai pitääkö käyttää ”tyvisuojaa” joka on korkeudentaan noin 17cm?

    Jänissuojaksi olen valinnut 150cm korkean teräsverkon (Jänisverkko). Tässä on tarkoituksena se, että taimi menisi yhdellä verkotuksella ikään, jossa se lakkaa kiinnostamasta jäniksiä. Juureen sitten lisäksi haketta.

    Istutanko taimet yksitellen vai ryhmiin? Mikä on istutusväli näissä tapauksissa? Tarkoitus on myös istuttaa kuusta n. 1.5m päähän varjostamaan tammea/tammiryhmää.

    Kommentteja ja kokemusperäistä tietoa kaivataan!

  • auvo

    Lannoituksesta sitten. Ensimmäisenä kuriositeettilannoituksena hautasin roskakalarysällä pyydettyjä särkikaloja istutuskuoppaan puita istuttaessani. Siinäpä fosforipommi. Sittemmin annoin parina vuonna puolisen desilitraa Hevosvoima-rakeita taimea kohden alkukesällä (taimet tuolloin 4-7 -vuotiaita). Taimet reagoivat Hevosvoimaan voimakkaasti, ehkä liiankin voimakkaasti. Syyskesän reipas kasvu ei lannoistusvuosina tahdo tuleentua ajoissa. Osalle tammista olen sirotellut kevyesti syyslannoitetta tuleentumisen edistämiseksi, mutten joka vuosi. Kaikkiaan olen siis käyttänyt lannoitteita varsin vähän, mutta kuulisin mielelläni jonkun viisaamman neuvoa asiassa. Kuitenkin lienee viisasta käyttää varsinkin typpilannoitteita hyvin maltillisesti, jotta syyskasvu tuleentuu ajoissa, eikä sitten mene talven pakkasilla hukkaan. Yksikin lannoiterae jo auttaa, mutta liika voi olla tappavan liikaa.

    metsänvartija

    Tuo ekologinen särki ym lannoitus on ihan hyvä jos siihen pystyy.

    Uudistusalat ovat niin isoja ettei energia aina riitä. Pottitaimille (kuusi) voi tehdä lapiolla hieman isomman istutusalan ja ripotella sinne hyvää kasvuainesta.

    auvo

    Projektitappioita tosiaan vaikea kokonaan välttää. Nyt on ollut aika erikoinen syksy. Ensimmäisen kylvövuoteni menestyksen innostamana kylvin seuraavana vuonna entistäkin enemmän terhoja, suurimman osan suoraan maastoon. Tulos oli suuri pettymys. En tiedä oliko syynä runsas jyrsijäkanta, huono sää vaiko vain huono terhovuosi, mutta itävyys taisi olla luokkaa 1%, edellisenä vuonna 95%. Tammentaimien kasvatuksessa ei siis kannata lannistua, jos jonain vuonna käy kato.

    Luulisi, että jonkinnäköinen talvi olisi hyvä järkätä myös sisälle kylvetyille taimille (+1 – +4 astetta ja pimeää vaikka 6 viikkoa). Ei ole sen laajempaa kokemusta, mutta yritin kerran ottaa tammentaimen huonekasviksi. Huolehdin ruukkumullan kosteustasosta aika säntillisesti, mutta syyspimeillä lehtensä pudottanut taimi ei kevään tullen herännyt eloon. Olisi varmasti kaivannut viileää ja pimeää viimeistään lehdet pudotettuaan.

    Jyrsijät ovat pysyneet hyvin loitolla kasvatusmaaltani asennettuani sen ympärille 20cm maan alle asti ulottuvan tiheän suojaverkon. Tällöin taimikohtaisia suojia ei tarvita. Eräänä vuonna, kun olin asentanut verkon vain 5 cm:n syvyyteen asti, vesimyyrät söivät juuria 80%:sta taimista, ja 40%:sta kokonaan. Taas tuli projektitappio, mutta siitä opittiin – verkko kunnolla syvälle. Siis ainakin jos vesimyyriä alueella esiintyy.

    auvo

    Tungospuiden käsittelystä vielä vinkki: Alussa pitää huolehtia siitä, että tammen (ylimmät) latvat saavat täyttä valoa. Tämä tarkoittaa tungospuiden latvojen katkomista, mutta nimenomaan latvojen, ei koko runkojen. Tällöin oksattomaksi varjostuksen ja viimeistään oksakarsinnan kautta jäävien tammenrunkojen kaarna ei ole niin houkuttelevaa hirvieläimille, koskapa turvankorkeudella on tarjolla meheviä haavan, pihlajan tai pajun vuosikasvaimia. Luonnollisestikin tämä edellyttää ainakin alkuvaiheessa vuotuista latvomiskierrosta, jotta tammenlatvat pysyvät auringossa. Kaarnansyönti alkoi tammistoissani oikeastaan vasta sitten, kun varjostus ja latvomisen mukanaantuomat sienitaudit vähensivät merkittävästi tungospuustotynkiä.

    Oksakarsinnalle otollisinta aikaa on mielestäni pakkaskuiva ja aurinkoinen kevättalvi, jolloin sieni-itiöiden määrä ilmassa on pienimmillään ja hanki kantaa lumikenkiä (ketterämmät ja tukevammat jalassa kuin sukset).

    Turisti

    Kevät etenee tammitaimikko-projektin pyörteissä. Loppusijoituspaikalle on kylvetty terhoja 20kpl ryppäisiin noin 5m välein. Maa oli märkää ja pintamaa ”mustaa multaa”. Potkin vanhat ruohot pois ja kylvön jälkeen Round-Up -käsittely, jonka uusin viikon kuluttua kun ruohohot kasvavat ja tammet eivät vielä ole nousseet. Leuto talvi on verottanut syyskylvöjä = hiiret. Osa terhoista on kylvetty kasvihuoneeseen ja osa kehittyy sisätiloissa. Edellisvuotiset siirretään ennen silmujen avautumista kasvupaikalle. Kellari lämpesi liikaa lämpimän jakson aikana = paljon yli-itäneitä meni kompostiin.

    pvma

    Kylvin pari vuotta sitten terhoja joissa oli olikohan ainakin 5cm pitkä juuri, hyvin ne lähti kasvamaan kun liotin puoli tuntia vedessä ja sattui sateiset säät kylvön jälkeen. Hiukan hidasta toki, kuokalla kuoppa ja siihen idut.

    Itämättömät terhot saa mielestäni helpoiten laitettua maahan tekemällä reiät esim. harjateräksestä tehdyllä työkalulla.

    Sopivasti laitan sekaan pähkinäpensaan taimia, 30-50m välein jos sais niitä maaperää rikastuttamaan. Oravathan ne pähkinäsadon syö, mutta kunhan kokeilen

    Nyt taitais olla aika jakaa hieman salpietaria?

    muokkaus: ikävästi oli rusakot tuhonneet niitä pari vuotiaita taimia joihin ei ollut sattunut taimisuojaa, muutama taimi oli melkein maata myöten syöty, lisäksi monissa meni viime vuoden kasvu hukkaan

    Turisti

    Nyt on myös 1-vuotiset taimet istutettu. 1-4 taimea per ”kuoppa”. Osassa taimia oli 30 sentin pääjuuri, joten käytin menetelmänä ”drop&drag”. Tulin siihen tulokseen, että taidan istuttaa nämä kevätkylvökset heti 5cm pituisena loppusijoituspaikkaansa sillä ylivuotisten istuttaminen on todella työlästä ja taitavat juuretkin kärsiä turhan paljon. Hyvää tässä istutuksessa oli se, että pääsi valitsemaan parhaat juuret. Istutuspaikat saivat eilen ensimmäisen Glyfosaatti-käsittelyn ja toinen ennen istutusta arviolta Juhannuksen jälkeen. Kesä vierähtänee raivaussahan kanssa ja syksy myyrä- ja jänissuojia asetellessa. Kysymys: Jos ruiskuttelen ruohikkoa runsaasti läpi kesän siten, että siihen ei muodostu kunnollista kasvillisuutta, niin voinko olettaa, että myyrät ja hiiret eivät alueella talvella viihdy? Maa siis vanhaa joenrantaniittyä.

    Turisti

    Kirjaanpa muutamia kokemuksia jos jotakuta asia kiinnostaa. Ehdottomasti parhaat kevättaimet saa aikaiseksi kasvihuoneessa reilusti kastelemalla. Uloskylvetyt tulevat auttamattoman hitaasti. Syyskylvöt n. 3 viikkoa jäljessä ja kevätkylvöt 6 viikkoa jäljessä. Ja jos kylvetään suoraan loppusijoitukseen, niin erittäin hidasta kasvu on – ja itäminen sattumanvaraista ehkä kosteusolosuhteista johtuen. Siirrettävät taimet kannattaa kylvää erittäin kuohkeaan maahan – maalajin ei niin väliä. Näin taimet saa helposti pois siirtoon. Syyskylvön saanto on lähes 0 loppusijoituspaikalla kun kevätkylvöäkin rasittaa hiiret. Paras pohja on myrkyttää reilu alue kahteen kertaan keväällä ja istuttaa siihen hyvät keväiset tai syksyiset taimet.

    tamperelainen

    Kun kylvää terhot pieniin ruukkuihin kasvihuoneessa,niin juurien kanssa ei tule ongelmia.Omien kokemusten mukaan myyrä,jänis ja hirvi ei erityisemmin syö tammea.

    Puun takaa

    Ainakin meillä päin jänikset ovat erityisesti mieltyneet tammeen.
    Suositten taimien suojaamista tai sitten aivan jatkuvaa päivystystä pyssyn kanssa.

Esillä 10 vastausta, 41 - 50 (kaikkiaan 99)