Työttömien määrä kortistossa ei merkitse mitään kun haetaan ammattitaitoista työvomaa. Jokainen tietää että paras aines on töissä eikä yritykset kortistosta ketään palkkaa. On tuosta aika monen vuoden kokemus yritystasolta. Kortiston työvoimasta 100000 on alkoholisteja ja lopuilla jokin muu työnteon estävä henkinen-tai fyysinen sairaus tai työhaluttomuus. Saattaa mutama kymmenen tuhatta olla työpaikan vaihtamisen takia tilapäisesti työtömänä.
Tolopainen käyttelee tilastoja huolettomasti. Työ- ja elinkeinoministeriön tuoreimman työllisyyskatsauksen (joulukuu 2017) mukaan työttömiä työnhakijoita oli 295 500 ja avoimia työpaikkoja 39 000. Työttömyysaste oli yli 11 prosenttia. Tolopaisen mainitsemaa juoppojen määrää 100 000 ei löydy tilastoista.
En ehtinyt tarkistaa, paljonko avoimista työpaikoista oli puhelinmyyntiä, mutta arvioni mukaan paljon.
Tolopaisen tavoin en vähättelisi ollenkaan nykyistä työttömyyttä. Vaikka Tolopaisen juoppojen määrä ja avoinna olevat työpaikat otetaan huomioon niin uusia työpaikkoja tarvitaan vähintään 150 000 ja pian. Jos juopotkin työllistetään niin sitten 250 000.
EK:n Häkämiehen ja Tolopaisen huoli ammattitaitoisen työvoiman niukkuudesta joillakin toimaloilla on täysin perusteltu. Alueellista liikkuvuutta, koulutusta ja maahanmuuttajien kotouttamista on syytä tehostaa työvoimakapeikkojen poistamiseksi.
Joo,koko ajan paljastuu että vasemmisto protestoi omia aloitteitaan vastaan.
Aktiivimalli oli siis STTK:n ehdotus.Nyt sitten 8.2 torstaina radion ajantasassa kuntien työmarkkinajohtaja Markku Jalonen kertoi että tämä lomarahojen leikkaus oli TYÖNTEKIJÄjärjestöjen oma ehdotus säästötoimenpiteeksi Kiky-sopimusneuvotteluissa.
Nyt sitten mies joka työministerinä ei saanut mitään aikaan on ryhtynyt suorastaan pulppuilemaan loistavia ideoita.Itse hän ei niitä ollut valmis/kykenevä toteuttamaan 4 vuoden aikana.
Ihalaiselta hyvä ohjelma suusrtyöttömyyden vähentämiseksi. Esim. työvoimapolititiikan aktivointi siten, että 69 000 nuorta saadaan pois kortistosta. Ihalaisen paperi on hyvä pohja seuraavalle hallitusohjelmalle.
Vastoin R2:n agitpropia Ihalaisen aikana harjoitettiin aktiivista ja nykyistä tuloksellisempaa työvoimapolitiikkaa eikä eletty jatkuvan yleislakkouhan alla.
SAK on aina rettelöinyt työmarkkinoilla ja puuttunut politiikan sisältöön. Jos lukee poliittista historiaa SAK on koko ajan ollut vaikeuttamassa hallitusten työskentelyä. Suomi ei ole vielä länsimainen demokratia vaan korporaatiot vaikuttavat liikaa lainsäädäntään. Miksi ammattiliitot olivat mukana päättämässä aktiivi mallista eikö tuo ole puhtasti eduskunnan asia. Kun valtio joutuu rahoittamaan työttömyys päivärahat sen pitää voida päättää millä ehdoilla rahoja käytetään.
Minun päätelmäni alkoholistien määrästä perustuu Ilkka Taipaleen tutkimuksiin. Jos meillä on kymmeniä tuhansia alkoholiriippuvaista työelämässä. Kortistoon on lähetetty kaikki ne jotka eivät enää töissä viinan takia pärjää.
Voi olla että Ihalaisen aikana harjoitettiin aktiivista työvoimapolitiikkaa mutta tuloksellista se ei ollut.Stubbin hallituksen perintönä ja Ihalaisen työnäytteenä oli 67,7 % työllisyysaste.Nyt viimeisin luku on 70,7 %.
Ihalaisen työvoimaministeriaikana tuli n. 100 000 uutta työtöntä! Se ei ehkä ollut pelkästään Ihalaisen ansiota, koska silloinen hallitus ei oikein onnistunut. Jostakin syystä Sipilä ei ollut kiinnostunut Ihalaisen konsultointitarjouksesta?
Tilastoista varmaankin löytyisi ulkomaalaisten työntekijöiden osuus, jotka korvaavat kotimaisen työvoiman? Toinen luku on sitten rekistöimättämät harmaan työn tekijät. Suomen hyvä sosiaaliturva ja varsinkin asumislisä pitää osan työvoimasta taajamissa poissa tarvittavista työpaikoista. Suomi on kumminkin niin köyhä maa, ettei meillä ole varaa ottaa ulkopuolelta halpatyövoimaa, jos oma väki ei halua mennä työn mukana.
Vähän hakusessa ovat täällä tilastot muillakin kuin Tolopaisella. Stubbin hallituksen päättyessä toukokuussa 2015 kausitasoittamaton työllisyysaste oli 68.0 ja vastaava luku joulukuussa 2017 oli 69.6.
Pientä kasvua siis kuitenkin on, mutta olisi todella ihme, jos ei työllisyys edes hivenen kasvaisi korkeasuhdanteessa. Tavoite on kuitenkin kaukana, sillä kestävyysvajeen hoitamiseksi ja hyvälle pohjoismaiselle tasolle pääsemiseksi työllisyysasteen pitäisi olla 80. Onneksi korkeasuhdanteeseen sentään päästiin juuri ja juuri mukaan, kun pörssit alkavat jo oirehtia käännöstä huonompaan.
Hallitusten väreistä riippumatta kansallisena katastrofina ja todellisena eurooppalaisena alisuorituksena on pidettävä, että vasta nyt aletaan kokonaistuotannossa päästä vuoden 2007 tasolle. Hukattuja vuosia on kymmenen, jolloin investoinnit olivat lamassa. Vain ahdasmielisille pikkupoliitikoille tulee mieleen syyttää tästä kulloistakin työministeriä. Pallo on tainnut olla enimmäkseen hukassa kaikilla puolueilla.
Valitettavasti työllistämistä ja työministerien saavutuksia ei voi eikä kannata vertailla erityisesti, jos käytämme vertailukohteina Kataisen hallitusta ja tätä nykyistä Sipilän hallitusta. Vertailu ontuu jo merkittävästi siksi, että koko Kataisen hallituksen toiminta-ajan Suomi ja koko maailma elivät laman kourissa. Suomen talouden kasvu oli käytännössä koko Kataisen hallituksen toiminta-ajan globaalista lamasta johtuen miinusmerkkinen. Suomen tärkeimmät kauppakumppanimaat olivat myös laman kourissa ja se näkyi vientiteollisuutemme romahtamisena.
Sipilän hallituksen toiminta-ajan maamme talous on ollut positiivinen käytännössä koko hallituksen toiminta-ajan ja kasvu on vain kiihtynyt viime vuoden loppupuoliskolla. Suomen kauppakumppanimaiden taloudet ovat kohentuneet merkittävästi ja ne ovatkin lisänneet tilauksia maastamme jopa odotukset ylittäen. Tietysti tämä on näkynyt talouspaineiden helpottumisena ja työllisyyden paranemisena.
Jos noiden samojen yllämainittujen hallitusten työministereiden toiminta asetetaan vertailuun, olisi mielenkiintoista kuulla millä toimilla ja ansioilla Jari Lindström peittoaa Lauri Ihalaisen. Tietysti vertailussa on huomioitava talouden yleismaailmalliset tilanteet silloin ja nyt.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.