6tukki: ”Tällä hetkellä huomattavalla osalla pitkäaikaistyöttömistä on pelkkä peruskoulu takanaan, mutta tuhansittain heidän joukossaan on myös nuoria, jotka yhteishaussa joutuivat ammattikoulussa linjalle, joka ei heitä kiinnostanut lainkaan ja valmistuttuaan he eivät ole työskennelleet päivääkään uudessa ammatissaan. Melkoista kansantaloudellista tuhlausta…”
Muistan 6tukin aikaisemmasta nikkitapaamisesta Pudasjärvellä. Hän on perehtynyt asiaan, mutta tuo kohta ei mielestäni pidä paikkaansa.
Tärkeintä on saada ne nuoret yhteiskunnan piiriin vaikkapa ”väärälle” koulutuspaikalle kotona lorvimisen asemesta! Puhun nyt ns. kokemuksen rintaäänellä, koska itse olen siitä eräs esimerkki. Oikeasti jostakin syrjäkylästä lähteminen vieraalle paikkakunnalle opiskelemaan on melkoisen kynnyksen takana, mutta siihen on vain mentävä.
Nuorelle on saatava jotain pysyvää ja pitkäkestoista, tutkinto esom. ammatillisessa oppilaitoksessa on sitä. Tutkinto jossakin näyttää työnantajalle, että ainesta on. Suurin osa uudesta työstä opitaan työssä ja siihen vaaditaan sitä pitkäkestoisuutta ja sinniä.
Luin tätä ketjun loppua lomatauon jälkeen ja tässä on paljon oikeita aineksia yhteiskunnamme ongelmista. Jo 1980-luvulla huomasin, että oppilaita haaliessani kilpailin sosialiturvan kanssa oppilaista! Opiskelu ja työharjoittelu on oltava taloudellisesti parempi vaihtoehto kuin kotona/kadulla lorviminen! Pitäisikö toista nostaa ja toista laskea?
Tasapuolisuuden nimissä vähän faktaa myös yksityiseltä puolelta. Kaikki kun ei aina ole ihan sitä mitä ulospäin näyttää. Takauksilla tahtoo olla se ikävä piirre, että aika-ajoin osa niitä lankeaa myös maksuun.
Eurostat julkisti EU-maita koskevan vertailun valtion takauksista. Suomi on siinä omassa luokassaan. Minkään muun EU-maan kansalaiset eivät takaa yhteisestä pussista yksityistä bisnestä ja lainoja niin kuin suomalaiset.
Valtion takaukset ovat noin 70 miljardia euroa, noin 30 prosenttia bruttokansantuotteesta. Saksassa takuiden bkt-suhde on noin 15 ja Ruotsissa noin 10 prosenttia.
Pelkästään Finnveran ja viennin takaukset olivat noin 50 miljardia ja takaukset johdannaissopimuksille neljä miljardia euroa vuonna 2015.
Vastuut ovat kasvaneet edelleen. Laivatilauksissa sekä rakentajan että tilaajan lainat ovat viime kädessä veronmaksajien piikissä. Viennin rahoituksesta 84 prosenttia on kiinni tietoliikenne-, varustamo-, telakka- ja metsäteollisuustoimialoilla.
Missä se on se vastuullinen ay-liike, kun tupo-pöytään päästään. Julkiselle puolelle on tullut uusia liittopomoja jotka ovat valmiita veronmaksajien ryöstämiseen.Yksityisen puolen veronmaksajat ovat se varsinainen työnantaja, joka heille palkan maksaa. Mihin unohtuu vastuu ilmastonlämpenemisestä. Suomalaisten hiilijalanjälki päätetään tupopöydässä. Näisvaltaisten alojen pitäisi olla vaatimassa alempaa kulutustasoa ja pienempiä palkkoja kaikille ja näyttää esimerkkiä.
On harhaluulo että täällä voidaan nykyinen tulo-ja kulutustaso säilyttää se ei ole mahdollista eikä mitenkään tarpeellista. Olen joskus pienentänyt palkkaani 5% vuodessa, eikä sillä ollut mitään vaikutusta elämiseen. En köyhtyt yhtään. Kun otin lomarahat vapaana. Nyt tästä 30% leikkauksesta jaksetaan narista. Se ei vaikuta nettotuloihin mitään. Miksi kuntien pitäisi maksaa korvauksia kun edellisessä sopimuksessa liitot itse päättivät lomarahoja leikata. Jos maksetaan julkisen puolen työaika ja lomaedut on muutettava samalle tasolle kuin yksityisellä puolella.
Tuota oppisopimusta ja ammattikoulua ei voi oikein verrata toisiinsa. Ammattikoulutuksessa on niin paljon muitakin yleisivistäviä opetusaineita kuin mitä oppisopimuskoulutuksessa on. Toisekseen ammattikoulutusjärjestelmä opettaa paljon enemmän oppilaita määrällisesti kuin oppisopimuskoulutus joten metsäkonepuolella varsinaiset harjoitusjaksot koneiden kanssa joutuu jakamaan useammalle oppilaalle. Joten varsinainen ajo-opetukselle jää paljon vähemmän aikaan / oppilas. Oppisopimuskoulutuksessa on enemmänkin jonkin alan täsmäkoulutus jossa henkilölle opetetaan suppeasti tietyn alan tärkeimmät tehtävät.
Uskon kuitenkin että ammattikoulutuksella on sijaa ja varmaan se antaa paremmat pohjat jatko-opinnoille kuin saman alan oppisopimuskoulutus. Ongelma vain on siinä että monellakaan nuorella ne opiskeluvalmiudet ja kiinnostus ei ole sitä luokkaa ammattikoulussa kun ne pitäisi olla.
Ilahduttavasti keskustelu näyttää siirtyneen taas asiaan lehtileikkeistä inttämisen sijaan. Erityiskiitokset 6tukille hyvistä avauksista.
Visakallio otti esille myös valtion elinkeinopolitiikan ja takausten merkityksen siinä. Finnveran vientitakuuluvuista on kuitenkin ilmeisen virheellistä tietoa, jos niiden esitetään olevan (Eurostatin tilastojen mukaan) noin 70 miljardia euroa eli 30 prosenttia bkt:sta.
Finnveran nettisivuilta voi katsoa oikeat luvut (Ennakkotietoja Finnveran vuodesta 2017). Vientitakuiden ja erityistakausten vastuukanta oli 22 miljardia euroa, joista 9 miljardia on nostettuja tarjouksia tai luottoja. Valtaosa kannasta on siis tarjouksia, jotka liittyvät vientiteollisuuden tuleviin toimituksiin jopa vuoteen 2024 asti. Bkt-osuudetkin jäävät siten huomattavasti edellä esitettyä pienemmiksi.
Suuria lukuja nuo oikeatkin luvut ovat ja kasvua oli edellisvuodesta peräti 80 prosenttia. Ilman näitä vientitakuita jäisivät kuitenkin laivat tekemättä ja Nokian tietoverkot toimittamatta. Eikä edes Rane2 voisi ylpeillä hyvällä talouskehityksellä.
Finnveran kotimaan pk-yritysten laina- ja takausmuotoinen rahoitus on myös tärkeä uusien työpaikkojen aikaansaamiseksi. Olisiko siinä tehostamisen tarvetta?
Antoisa keskustelu. Toivottavasti asiaa käsiteltäisiin laajemmissakin piireissä. Mehän täällä vain puristellaan munia.Mihinkä se auttaa….no eipä…
Toki perusasiat on kaikkiin suorittaviin ammatteihin on saatava ammattikouluissa. Sitten erikoistumaan. Jo puolikurssilta pitäisi parhailla olla mahdollisuus hypätä ammattikorkeaan. Osa porukasta ajoissa erikoistumaan. Suorittavaan työhön haluava nopeasti erikoistumaan vaativampaan alan hommaan. Kolmas porukka kisällinä, koulun ohjauksella työpaikoille oppisopimuksen tapaan. Kunnon tuki molemmille, kisällille ja mestarille. Tosin kaikista työnantajista ei ole kouluttajiksi. Melkein jokaisen oppilaan on itse etsittävä harjoittelupaikka. Hyvillään koulu potkaisee oppilaan yrityksiin pyörimästä jaloissa. Ilman minkäänlaisia sopimuksia. Harjoittelijan mukana tulee pikkuhiljaa lappusia allekirjoitettavaksi. Koulun edustajaa useimmiten ei edes tapaa. Ei sovita yhteisistä pelisäännöistä, tavoitteista puhumattakaan eikä velvoitteista kaikilta kolmelta osapuolelta sovita….Aika hurjaa…
Kolutusta voidaan nopeuttaa reippaasti ja koultuspaikkoja sinällään ei tarvitsisi lisätä. Nyt notkutaan aivan turhaan koulun kirjoissa ennenkuin pääsee eteenpäin…Kenen pää sen kestää. Ei oppilaan eikä opettajan.
Metsuri motokuskille mainitsisin kuitenkin, että oppilaitoksessa, jossa minä olin aika pitkän rupeaman töissä, on annettu ja annetaan edelleen opetusta suunnilleen niin, että kun kyseessä on kuusi konetta, oppilasryhmän koko on kuusi.
Oppilaat ja koneet toimivat kahdessa vuorossa. ja näytti olevan kuuden koneen ja -oppilaan kanssa kaksi opettajaa käytännössä koko ajan savotalla. Iltavuoroon tulee toiset oppilaat ja – opettajat.
Vanhan arvio siitä, että kaikki ammattilaiset eivät ole hyviä opettajia, pitää täsmälleen paikkansa.
Meilläkin on ollut ja toisinaan onkin, ammattimies – lähinnä huolto-korjaus osalla myös oppilaiden pomona. On ollut välillä tilapäisiä työelämään tutustujia ja tukityöllistettyjäkin. Vain osa heistä on ollut tyytyväisiä ”mestariin”.
Muutama tuli aika usein omasta pyynnöstään sahalle ”jelppimään” ja kertoi, että huoltohommat olivat ”yhtä helvettiä”. Seurasin touhua ja myönnän: Kyllä se simputusta oli.
Oppipojan piti olla paljon pätevämpi kuin mestari, että sai asiallisen kohtelun. Yksi sellainen on ollut!
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.