Lupia jää tälläkin hetkellä käyttämättä , kun metsästäjät toteavat hirvien määrän vähäiseksi alueellaan . Toisaalta pankkilupiakaan ei aina käytetä päinvastaisessa tapauksessa .

Pankkiluvat jaetaan jahdin aikana tehtyjen havintojen perusteella . Ne seurueet ,  joiden jahti on edennyt nopeasti ja havaintoja on kertynyt runsaasti , ovat ensisijaisesti oikeutettuja saamaan lisälupia . Myös rhy:n ja hirvitalousalueen kokonaistilanne vaikuttaa pankkilupien käyttöön .

Kertaan vielä , että tulevalle jahtikaudelle pyyntilupia on kehotettu hakemaan reilusti . Tämän päälle on annettu vielä pankkiluvat (oma riistanhoitoyhdistys : metsästäjien anomat pyyntiluvat+ 20% pankkiin  )

Epävarmuustekijöitä kanta-arvion suhteen on olemassa . Pelivaraa  pitäisi kuitenkin olla tällä kertaa riittävästi .

”On kuitenkin seuroja ja kokonaisia pitäjiä , joissa lupien käyttöaste on 70-80% . Muutama pitäjä kuluneella metsästyskaudella rauhoitti hirven kokonaan.”

Lupien käyttöastekaan ei ole mikään luotettava mittari. Kun käytetetään erään suorittavista portaista mainitsemaa mottoa, että älä ammu sitä hirveä, jonka voita ampua seuraavalla jahtikaudella. Tietysti käyttöaste jää alhaiseksi, jos kaikkia lupien mukaan ammuttavissa olevia eläimiä ei haluta kaataa. Ei tällaista säätämistä voi mitenkään kontrolloida.

Esimerkiksi valkohäntäpeuroilla hyvin tyyppillinen lupien käyttöaste täällä päin on 70-80%, (jopa 50% jossain) eikä kyse ole siitä, että ne olisivat loppumassa, vaan kanta kasvaa räjähdysmäisesti.

Suurin ongelma on kuitenkin, että riistaorganisaatio on täysin menettänyt uskottavuutensa. Kirjoitetaan ja puhutaan yhtä ja tehdään toista eikä olla rehellisiä. Tehdään hieno kannanhoitosuunnitelma, eikä puhettakaan, että sitä noudatettaisiin. Tilannetta ei voi enää millään korjata….ellei organisaation sisältä nouse ”valtaan” se rehellinen porukka, jota siellä kuitenkin lienee suurin osa.

Kun tuonne lukijoiden kuvien tekstin sekaan ei saa kuvia, niin tässä siellä mainitusta Ruotsalaisesta tutkimusta graafi, josta näkyy, että mäntytaimikossa 10 000 taimea/ ha tiheys olisi optimaalinen hirvituhojen kannalta.

Myös Ari Nikulan väitöskirjassa saatiin tuo sama tulos, että mitä enemmän männyn taimia taimikossa on, sitä enemmän niitä jää myös vaurioitumatta hirven suosimilla laidunalueilla. Taimikoita joissa on yli 10 000 mäntyä, syntyy käytännössä harvoin.

Käytännön ohjeet männyntaimikon perustajalle olisivat siis ne perinteiset: perusta männyn taimikko mahdollisimman tiheänä, eli yleensä luontaisesti tai kylvämällä (sinne jää taimia vaikka hirvi mielistyy taimikkoon), älä perusta männyn taimikkoa rehevälle kasvupaikalle (siellä kasvavat männyt maistuvat hirville hyvin), älä päästä lehtipuustoa etukasvuiseksi (männyt kituvat ja maistuvat myös hirville hyvin), ja lopuksi: lehtipuuston perkaaminen kokonaan taimikoista ei ole tarpeen, riittää kun ne perataan pois kasvatettavien mäntyjen välittömästä läheisyydestä (reikäperkaus). – Itse en reikäperkaisi vaan varhaishoidossa vetäisin lehtipuut pääosin sileäksi, vain isoihin aukkopaikkoihin voisi jättää pieniä siemensyntyisiä lehtipuun alkuja.

Varo Gla, jos törmäät villisikaan pyörälläsi, niin se suuttuu ja silloin on leikki kaukana. Viikonloppuna tehdyn pienten paikallislehtien katsauksen mukaan, niitä löytyy jo Lohja-Turku väliltäkin. Villisikojen ruokinta on kielletty , mutta tiheä peurojen ruokintapaikkaverkosto ei ole varustettu lainmukaisilla kylteillä ”pöytävaraus vain peuroille ja kauriille”.

Yritin hakea riistakolmioista tietoa paljonko niitä jo on, mutta ei oikein onnistunut, kun niillä kolmioilla on ilmeisesti vain se ”viihdearvo”. ”Viidakkorumpu” ja paikallislehdet ovat luotettavampi tietolähde.

http://www.kuntsari.fi/2017/03/uutiset-kuvalla-5/