Ei nyt villin lännen meinkiä ollenkaan.Tarkoitan sitä, että nykyinen teatteri ennakoivilla (ennakoimattomilla) <span style=”line-height: 1.5;”>luvuilla on turhaa.</span>

Kaiken riistan verotushan pitäisi perustua kestäviin (siedettäviin) kantoihin.Hirvi on ei-kenenkään elukka elävänä ollessaan.

Miksi esim. mets.seura tuntien ja tietäen tarkimmin riistan määrän ei voisi syksyisin toimia sovituissa rajoissa? Taimikkotuhoja paljon ja hirvilaumoja alueella= lisää ruutia. Jos ei, niin ei ja sillä sipuli.

Kaatomaksutilitys valtiolle kauden päättyessä.

Kun valtakunnassa vaikeroidaan hallinnon kankeudesta, eikö tämä jos mikä olisi norminpurkutalkoota? Annetaan valtaa ja vastuuta ruohonjuuritasolle jossa esim. hirvipolitiikka taatusti toimisi parhaiten sopeutuen vallitseviin olosuhteisiin.

Ei tarvita muuta kuin realistinen päätös jossa alin- ja ylin kanta on x/1000ha.

Huono puoli tässä on vain se,että suuri joukko joutavia kukkaron kuppareita saa etsiä muita hommeleita…

Viimeisessä Metsäjä-lehdessä on mielenkiintoinen artikkeli suden kannanhoidollisesta metsästyksestä ja siitä kuinka EU normittaa susikantaa Suomessa. Uskon että jos vapaa metsästysoikeus hirvelle annetaan niin voihan se olla että kannat saattavat vähentyä mutta ei se ole niinkään sanottu. Meillä kuitenkin metsästysoikeus on rajattu maanomistajuuteen paitsi Lapin läänin osalta. Olishan se aikamoinen uudistus jos hirvi olisi vapaan metsästysoikeuden piirissä ja irroitettu siten maanomistuksesta. Mutta jos lähdetään siitä ajatuksesta että pidetään maanomistus edelleen metsätyksen perustana mutta annetaan seuroille vapaa kiintiö hirven osalta niin lisääntyykö hirven metsästys sittenkään. Voi olla että käy päinvastoin. Nytkin seuran jäsenet voivat osallistua hirvijahtiin, mutta eipä sinne hirvittävää tunkua ole varsinkaan syrjäseuduilla. En usko että jessekään sen suuremmalla innolla hirvijahtiin lähtee omille mailleen kyttämään jos halua jahtiin ei ole ollut tähänkään mennessä. Voihan niitä haavikkoja vahtia nykyäänkin ja ajaa hirvet tiehensä.

Kyllä kai se kuitenkin on parasta että jahdit suoritetaan nykyisellä menettelyllä ja määritetään oikean kokoiset kiintiöt, jotka sitten seurat pyrkivät läyttämään mahdollisimman hyvin.

Jos saaliskiintiöt käytettäisiin 100%:sti voisi olettaa olevan tarvetta vapaampaan metsästystapaan . On kuitenkin seuroja ja kokonaisia pitäjiä , joissa lupien käyttöaste on 70-80% . Muutama pitäjä kuluneella metsästyskaudella rauhoitti hirven kokonaan . Keskimääräinen pyyntilupien käyttöaste on ollut vuosia alle 90%. Auttaisiko luopuminen pyyntiluvista tätä taustaa vasten ? Jos ei ole pyyntilupia , ei ole tavoitettakaan . Moni lopettaa kysisessä tilanteessa jahdin ennen aikojaan . Varmuuden vuoksi . Muutamat ahneimmat saattavat puolestaan metsästää alueensa tyhjäksi , mutta muualla  hirviä tulee olemaan siitäkin edestä .

Karvain esimerkki siitä , mitä seurasi , kun vastuu metsästyksen voimakkuudesta siirrettiin lähes pelkästään metsästäjille , on 1990-luvun lopun tilanne . Viidessä vuodessa tilanne räjähti käsiin liian varovaisen metsästyksen vuoksi . Tämän seurauksia kärsimme vieläkin . Reilut kymmenen vuotta pyyntilupamäärät olivat 3-5 kertaiset nykyiseen verrattuna  tilanteen korjaamiseksi . Oman seuran kohdalla kerroin oli 7 , kun tilannetta verrataan 90-luvun alimpaan lupamäärään .

Nykyinen uusittu järjestelmä antaa hyvät mahdollisuudet pitää hirvikanta kurissa . Tämä kuitenkin edellyttää sitä , että kaikki tarvittava tieto saadaan niiden tahojen käyttöön , jotka tekevät päätöksiä ja toteuttavat niitä . Mitän lisäämättä tai pois ottamatta . Yhtä tärkeää on , että löytyy riittävästi käsiä ja jalkoja toteuttamaan tehtyjä päätöksiä .

Ajattelen hirvenmetsästyksen ”vapautta” edelleenkin vain siltä osin,että tietenkin entinen metsästysjärjestelmä, mutta velvoite olisi pitää elukkamäärä kestävässä/siedettävässä talvehtivassa kannassa.

Harkinta syksyisin todellisten toteamusten perusteella ja toteutus sillä edellytyksellä.

Ei luulisi olevan monimutkaista?!