En minäkään pidä metsästysseuroja syyllisenä tilanteeseen. Vieläkin uskon, että pääosa ”rivimetsästäjistä” on rehtiä porukkaa. Syyttävä sormeni osoittaa lähinnä alueellisten riistaneuvostojen suuntaan.

Kyllähän Luke kertoo ihan suoraan verotussuunnitelussa punaisella tekstillä, että sen saamista tiedoista laskemalla tulokset monilla hirvitalousalueilla ovat vääriä.

http://riistahavainnot.fi/hirvielaimet/ajankohtaista

”Joillakin alueilla erityisesti metsästäjien ilmoittaman kannan koon ja kolareiden lukumäärän kasvu, toteutunut verotus ja arvioitu vasatuotto viittaavat siihen, että on syytä ottaa vakavasti huomioon mahdollisuus, että hirvikanta on monissa tapauksissa korkeampi kuin Luken laskentamallilla arvioitu.”

”Oman” hirvitalousalueen tilanne kertoo kaiken ylemmän portaan asenteesta. Hirvikannan hoitosuunnitelmassa on asetettu kannan ylärajaksi 4 hirveä/ 1000ha. Omalla hirvitalousalueella kanta on Luken käyrien mukaan ollut koko 2000-luvun yli 4/1000 ha. Kuvittelin, että uuden hoitosuunnitelman myötä pysytään sitten sovituissa rajoissa. Mitä tapahtuikaan:kantaa alettiin nostaa entisestään.

Riistapäällikö kertoi lehden palstoilla, että kanta on ollut aivan liian alhainen ja nyt aletaan vähitellen pääsemään normaaliin tilanteeseen. Todettakoon, että alueella metsien osuus pinta-alasta on n. 60%. Siis tiheys metsissä oli ennen, kuin kantaa alettiin nostaa luokka 10 / 1000 ha.

Hirvikannan hoitosuunnitelma kertoo näin: ”Hirvikannan noustessa tavoitehaarukan (4/1000ha) ylärajaa suuremmaksi on toistuvasti törmätty laajamittaisiin yhteiskunnan sietokyvyn ylittäviin metsä- ja viljelysvahinkoihin sekä lisääntyneisiin hirvionnettomuuksiin.”

Siitä huolimatta alueellinen riistaneuvosto kylmän viileästi vetää metsiin yli 10/ 1000 ha tiheyden ja estää metsätalouden harjoittamisen.

Valtakunnallisesti karmea moka tehtiin, kun puliveivattiin (temppu näkyy selvästi Luken aikasarjoista) 2011-2012 hirvikannaksi 70 000, vaikka todellinen kanta on myöhemmin tarkentunut 85 000 tietämille. Vaikka oltiin lähellä tavoitehaarukan ylärajaa lupaumäärää rajoitettiin voimakkaasti 3-4 vuodeksi. Nyt on edessä samanlainen tilanne kuin 2000-luvun vaihteessa, sillä erotuksella, että syöntikelpoisia mäntytaimikoita on huomattavasti vähemmän.

Kyllä riistaorganisaatio ui syvissä synkissä vesissä ja monien metsänomistajien viimeisetkin luottamuksen rippeet ovat karisseet pois.

Vaivaa herrojen loputon hinku ”viisaampana” pomottaa kansalaisia vaikka millä järjettömällä pätemisellä.

On pirun kumma,ettei kansanosa joka suoranaisesti kärsii nahoissaan (vaikka nuo rotat.!!tai hirvet ) tästäkin lukujen pyörityksestä ja vatvomisesti, valmista ei tule millään.

JOS hirvien määrä olisi paikallisten ihmisten määrättävissä, oikea luku löytyisi yhdessä syksyssä!

Jos annetaan vapaat kädet kyllä löytyy oikea määrä nopsaan. Ja se on nolla kpl.

Eipä siellä metsissä mitään tungosta ole näkynyt tähän astikaan. Jokainen joka aseen omistaa on varmasti ampunut jo tuhansia laukauksia ja uudet aseen omistajat voivat pikkaisen käydä raralla treenamassa. Kaippa siinä metsästyskortti ehkä rajana voisi olla. Mutta kauaahan tuota ”uhkaa” ei tarvitse kärsiä koska paikkakunnan hirvet on yleensä muutaman viikon juttu. Kunhan ei mitään muuta velvoitteita sälytetä. Ruhot saa jättää maastoon tahi korjata, vapaa valinta.

Käsittiköhän suorittava hiukan vai vähän enemmän mitä tarkoitimme ”vapaat kädet” termillä? Vapaa metsästys ei varmasti tarvitse soveltuvuustestejä. Mielestäni tämän päivän hirvestäjistä reputtaisi paljon väkeä jos sellaisia puolueeton taho heille tekisi. Nimenomaan psyyke mielessä.