Olimme tukkien luovutusmitalla. Tuohon aikaan mukana oli myyvästä firmasta kaksi edustajaa, ostavasta kaksi, mittasaksimies, hänen rinnallaan mitatun pölkyn merkkaaja, ylösottaja ja lumenlapioija ja harjamies talviaikaan. Pölkynmerkkaajja veti mitatun tukinpäähän väriliidulla merkin sitä mukaa kun saksimies huusi mitat ylösottajalle. Oli kylmä päivä. Pölkynmerkkaajan käsiä palelsi, saattoi olla tupakannuusakin. Hän pyysi metsäteknikkoa ( nykyjään mti ) merkkaamaan hetken, että hän saisi kätensä lämpimiksi. ”Ei kuulu koulutukseen”, totesi teknikko vähän nokka pystyssä. Merkkaaja vastasi, ”Ei tämä kovin vaikeaa ole, kyllä tähän äkkiä oppii. Ei tarvitse erikoista koulutusta. Ja jos tuntuu vaikealta, minä voin kyllä alkuun neuvoa.”