- Tämä aihe sisältää 17 vastausta, 15 ääntä, ja päivitettiin viimeksi 6 vuotta, 7 kuukautta sitten
toimesta.
-
Taimikonhoidon opettelua ja kokemuksia
Tuli mainittua ’Käytetyn raivaussahan ostaminen’-ketjussa, että Joulukuussa aloitin raivaussahahommat omalla palstalla. Hommaa lähdettiin opettelemaan 1ha alalle 9v. taimikkoon, jossa ohjeiden mukaisella tiheydellä 2-4m pituista istutettua kuusta. Kasvupaikaksi on luokiteltu MT. Taimikko on laikkumätästetty ja maastopohja on muutenkin möykkyinen, paikoin hieman soistuvaa ja kiveäkin löytyy. Taimikolla on aiemmin heinää poljettu ja taimien ympäristö reikäperattu vesakosta. Myöskin hirvet ovat avustaneet kiitettävästi haapojen, pihlajien ja jonkun verran koivujen kanssa.
Tosiaan tuohon kuvioon lähdin harjoittelemaan raivaussahan käyttöä ja ei kyllä ollut mikään helpoin kohde aloittaa. Metsälehdissä maalaillaan taimikonhoitoa kevyenä virkistävänä iltapuhteena, jota perheen emäntäkin voi lähteä muutamaksi tunniksi tekemään ja nauttimaan samalla luonnosta. Olen hyvässä fyysisessä kunnossa ja tottunut liikkumaan kaikenlaisissa metsäpohjissa, mutta kyllä tuo oli todella kovaa hommaa. Ei tuonne olisi voinut emäntää päästää eikä isommalla mahalla varustettua isäntääkään. Kuoppien yli harppomista sahan kanssa ahtaassa kuusikossa. Välillä nousemista kuopista/painanteista yhdellä jalalla 90 asteen polvikulmasta ylös. Vaikeissa paikoissa pitää varoa ettei mene nurin eikä saha osu jätettävien taimien runkoihin, kiviin tai maihin. Kun lumi tuli maahan, homma vaikeutui entisestään, koska reiät ja mätästyskuopat havaitsi entistä huonommin. Useamman kerran tuli tiputtua polvilleen, mutta mies ja saha säilyi ehjänä.
Sahaaminen ja jätettävien puiden valinta sentään oli helpompaa, koska poistettavat puut olivat lehtipuuta ja jäljelle jäävät istutettuja kuusia. Lehteä ei ollut puussa ja näkyväisyys hyvä. Koska vesakkoa oli aiemmin perattu, lehtipuut eivät olleet vielä kovin isoja. Jonkun verran poistelin taimikolle hakkuussa jätettyjä isompia kuusia, koska niiden rungoissa oli nähtävissä vaurioita. Istutettujen kuusten tiheys oli jo valmiiksi sellainen, että kuuset jättämällä jäi oikea määrä jäljelle. Aukkopaikkoihin jätin koivuja kasvamaan. Alkuun jätin ohjeen mukaiseen tiheyteen. Jossain vaiheessa jätin koivuja enemmän jäljelle, koska hirvet olivat syöneet koivuista suurimman osan. Ajatuksena se, että muutaman vuoden päästä, kun koivut tarpeeksi isoja, käy nuo aukkopaikat uudelleen läpi ja toivottavasti jäljelle on jäänyt jokunen kaluamaton runko.
Oppikirjamainen kaistottaminen ei onnistunut sitten yhtään. Työskenneltävää sektoria ohjasi käytännössä se mistä ylipäätään pystyi liikkumaan järkevimmin eteenpäin. Pyrkimyksenä kuitenkin niin, että järjestelmällisesti etenin kuviota eteenpäin eikä käsittelemättömiä alueita jäänyt taakse.
Jostain olin lukenut, että ammattimies tekee hehtaarin päivässä, mutta minä jouduin käymään tuolla taimikolla kuusi kertaa sahaten kerralla n. 2 tankillista. Yhden kerran sahasin kolme tankillista samalla kertaa ja kyllä oli jalat että mies poikki päivän jälkeen. Tehokasta työaikaa meni yhteensä tuohon noin 15h. Voin vain kuvitella millainen työ tuo olisi, jos varhaisperkaukset olisi tekemättä ja hoitotyöt jääneet muutenkin rästiin. Hattu nousee nöyrästi päästä niille ammattikavereille, jotka koko päivän tekevät tuollaisessa maastossa hommia viisi päivää viikossa.
No joo. Sen verran olen erilaisissa taimikoissa liikkunut, että tiedän tuon pohjan olevan pahimmasta päästä. Kyllähän tuolla vielä ilman kantamuksia liikuskelee, mutta sahan kanssa on vähän eri juttu. Jossain aiemmassa keskustelussa joku sanoi tykkäävänsä pitkästä runkoputkesta, mutta tuolla tuo lyhytkin tuntui paikoin hankalalta. Välillä piti odottaa terän pysähtymistä, jotta uskalsi vaikeakulkuisimmissa kohdissa edetä. Välillä piti nostella sahaa yläkautta puiden yli, koska aika usein se vesikuoppa osui juuri sopivasti taimien väliin.
Huonosta pohjasta huolimatta työ oli kivaa ja homma tuli tehtyä kuudella käyntikerralla ja tulos näyttää nyt hyvältä. Kuuset jatkanee nyt hyvää jo alkanutta kasvuaan tohinalla.
Tuo laikkumätästys on suoraan sanottuna ihan perseestä. Tekee liikkumisen tosi hankalaksi ja jättää pohjan rumannäköiseksi. Taitaa mennä aika monta vuosikymmentä ennenkuin kuopat ovat edes osin täyttyneet. Kuuset ovat kyllä lähteneet mättäistä hyvin kasvuun. Kääntömätästys kuullostaisi järkevämmältä toimenpiteeltä, jolloin pohjat säilyisi paremmassa kunnossa. Ei tuokaan niin märkä alue mielestäni ole, että kääntömätästyksellä taimet olisivat keväällä tai syksyllä veden alla. Ensiharvennuksessa varmaankin pääsee nauttimaan tuosta alueesta uudestaan.
Nyt on työn alla vähän alle 2ha kuvio. Sitä ehdin jo joulukuussa aloittamaan muutaman tankin verran. Alue on äestetty kuuselle ja pohjat ovat muutenkin tasaisempaa ja helpompaa liikkua. Siellä työskentely on paljon miellyttävämpää, vaikka lehtipuuta on äestysurissa runsaasti. Eilen kävin katsomassa alaa ja lähes kaikki lumet olivat lähteneet. Ei muuta kuin hommiin.
Sitten kysymyksiä kokeneemmille kavereille:
– Paljonko tehokasta työaikaa menee hehtaarille eri tyyppisissä maastoissa?
– Paljonko bensaa pitäisi kulua hehtaarille?
– Pienen vesakon sahaaminen. Menee nätisti lakoon osakaasullakin, mutta pitää vissiin sahata kuitenkin aina täyskaasulla?
– Mitä mieltä laikkumätästetyistä aloista?
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.