Ymmärtänette nyt kuitenkin sen, ettei täällä lyödä pöytään kenenkään toisen metsänomistajatahon kustannuslaskelmia.
Heidän laskutaitoaan meidän tuskin tarvitse epäillä, – vai tarvitseeko jonkun mielestä?
Konekitkentää on jo tehty kohta kymmenisen vuotta, joten sen tulokset ovat jo melko laajasti nähtävillä.
Kukaan ei ole väittänyt, että kitkentäkoneet olisivat jo loppuun asti kehitettyjä, eikä sitäkään ole väitetty, että konetyö olisi selkeästi edullisempaa, mutta se on selvää, että kokonaisuutena homma toimii ja kitkennällä säästetään vähintään yksi raivauskerta.
Kukaan ei myöskään ole sanonut, että raivaussahatyö tästä maasta kokonaan loppuisi, mutta vähenee kylläkin nykyisestä.
Muistan hyvin, kuinka paikkakunnallamme oli pelkästään yhdellä metsäyhtiöllä vielä 80-luvulla palkkalistoillaan nelisenkymmentä metsuria, nyt heitä on 1-2. Sillä porukalla ei määräänsä enempää metsiä vuodessa hoideta.
Työikäluokat ovat pienentyneet puoleen menneistä ajoista, ja ne ovat samaan aikaan kaupungistuneet lähes kokonaan.
Metsien hoito koneellistuu, olemme siitä sitten mitä mieltä hyvänsä.
Esitän täällä vain tämän päivän käytäntöjä minulle tutuissa lähimetsissä, eikä niistä kannata kenenkään närkästyä.

Monta pitkäänkin kestänyttä kehitysprojektia on mennyt nutulleen .
Vahvasti tuettuna toiminta saadaan näyttämään hyvinkin houkuttelevalta , mutta kun joudutaan markkinoiden armoille alkavat jyvät erottua akanoista . Esimerkkinä energiapuunkorjuu eri variaatioineen . Ketjun jokainen lenkki paljastui läpeensä
ruostuneeksi , kun tukia alettiin vähentää .

Sama on havaittavissa koneellisessa taimikoiden perkaamisessa .
Kone voittaa metsurin vasta , kun kohde on ”riittävän” huonossa kunnossa . Biologisesti ja samalla taloudellisesti oikea taimikon hoitoajankohta on ohitettu jo vuosia aiemmin . Työ on kuitenkin katsottu edulliseksi tehdä , kun siihen saa tukea ja se voidaan tehdä
koneella . Kustannuksista ei tässä vaiheessa tunnu kukaan välittävän eikä myöskään mahdollisista työn aiheuttamista vaurioista , joiden seuraukset on nähtävissä vasta vuosikymmenten kuluttua . Samaan aikaan tuskailaan maannouseman kanssa , jonka leviämistä jokainen kesällä tehty koneellinen operaatio metsässä edistää . Juuriin ja juuren niskoihin ei torjunta-ainetta kulkeudu vaikka sitä perkauksen yhteydessä palstalle levitettäisiinkin .

Ja sitten tämä työvoimapula . Koneellistaminen ei siihenkään vaivaan auta , jos yksi henkilö saa raivausahalla käsiteltyä saman pinta-alan , kun koneen kopissa istuva kollegansa . Motolla pystytään tekemään kymmenen miehen työt , mutta perkauslaitteilla suhde on valitettavasti 1/1 useimmissa tapauksissa . Minä ainakaan en kokemuksieni valossa jäisi odottelemaan tulevaisuuden
ihmelaitteita , jos taimikkoni vaatii perkausta juuri nyt .

Suorittavalla sitten on kova halu mollata energiapuukauppaa.
Se ei ole mistään kohdin kuollut eikä kuopattu eikä ruosteessa ole kuin suorittavan työhalut. Kun ajat ottaa taas tuulta kera öljyn hinnan uuden nousun on taas aivan ok- kauppaa. Ja taas tehdään sen kun keritään. Kummasti niitä koneita ja tekijöitä silloin ilmestyy kun homma on taas tapetilla. Ja niin pitääkin olla.

Jesse: Energiapuu korjuu ei ollut edes kannattavaa silloinkaan kun öljyn hinta oli korkealla. Ainostaan voimakkaalla valtion tuella saatiin puuenergia sellaiseen hintaan että työ kannatti. Jos jatkossa energiapuuta ei tueta samassa mitassa niin öljy saa kallistua todella paljon että toiminta on kannattavaa.

Uskon myös että metsäteollisuus lobbaa energiapuun hakkuun sellaiseksi ettei se ole kannattavaa jatkossakaan.

Metsänhoitotyöt, niin viljely kuin taimikonhoitokin on sellaisia töitä, että niissä ammattitaidottomuus ja huolimattomuus näkyvät ja kostautuvat.
Huonolaatuiset taimet, huonosti tehty muokkaus ja huolimaton istutustyö maksavat työn arvoon nähden suunnattomasti.
Meilläkin oli pari kuviota, jotka tilapäistyöntekijät istuttivat ja niin kehno oli työn jälki, että 6 – 7 vuoden kuluttua lakaisin istutustaimet alas ja tein metsän luontaisista männyntaimista.
Tuli hyvälaatuinen metsä, harmitti vaan hukkaan menneet rahat.
Taimikon harvennus on taitolaji sinällään, eikä tälläkään palstalla hilluvista metsäläisistä monikaan pysty tekemään kerralla oikeaa runkolukua (2000 kpl / ha) – puhumattakaan epätasaisen taimikon puiden valintaa.