Keskustelut Metsänhoito taimikon raivaus

Esillä 10 vastausta, 31 - 40 (kaikkiaan 64)
  • taimikon raivaus

    Merkitty: 

    Katselin kuvaa kun toimittaja aloitteli raivausta.Kivasti terä vingahti kun sivalsi risukkoa pois.Opastaja tietysti vierellä selvitteli tilanetta ja työn jälkeä.

    Tuli mieleeni mitä jos noita pusikoita ei raivattaisi.Ehtisikö ne kovasti kasvua haitata ennen kunnes ensiharvennus olisi tehtävissä?

    Toinen aiheeseen liittyvä aloitus jutusta -Keveämpiä metsäkoneita harvennushakkuille.Olisi varmasti pehmeämpää jälkeä kuin näillä melkoisilla motoilla tehtynä.Tietysti nämäkin koneet joita nyt saataisi ovat kalliita hankkia mutta moni asiakas mielellään metsiinsä sallisi.

  • A.Jalkanen

    Hirvet ja raivaukset, ikuisuuskysymys. Ari Nikula päätyi väitöskirjassaan siihen että kaikkea lehtipuuta ei tarvitse poistaa, jos ne pidetään selvästi alikasvoksena tai korkeintaan kasvatettavien puiden pituisina.

    Makarov

    Tuohon männynlaatuun että se kyllä se mänty metsä oleellisesti paranee kun metsää sitten muutamia kertoja harvennetaan laatu edellä. Mielestäni asiasta turhaan monesti vouhkataan. Ennen kaikkea kasvusta kannattaa huolehtia ja sitä kautta laatu paranee ajan myötä. Eriasia on tietysti räkämänniköt ja eihän kukaan alueita perkkaa joka vuosi.

    A.Jalkanen

    Laatukasvatusohjeissa sanotaan, että karsittavan männyn oksan maksimipaksuus on noin 2 senttiä. Olisiko tämä ohje hyvä myös männyn kasvatustiheyden arviointiin: tiheys pidetään niin suurena, että oksien paksuus pysyy tuon suosituksen alla niiden elinaikana. Rehevämmällä kasvupaikalla ja etelässä tarvitaan tuohon maksimioksaan suurempi tiheys kuin karulla kasvupaikalla tai pohjoisessa. Mitä nopeammin mänty kasvaa, sitä paksummat ovat oksatkin.

    Puuki

    Myyntipuuksi männylläkin riittää tukilla alle 6 cm tuoreet oksat ja alle 4 cm kuivat oksat. Laadusta ei makseta lisää miksi siis kasvattaa laatupuuta.  Nopea järeytyminen on myyjän etu.

    Mäntytaimikoissa taimikonhoitosuositus on 5-7 m pituusvaiheessa mutta se on järeytymisen ja taimikonhoitokustannusten  kannalta myöhässä.

    Timppa

    Hirvien vaikutus taimikoihin riippuu todella monesta tekijästä.    Eräs ratkaiseva tekijä on haitta-aineiden määrä taimissa.  Huonommin kasvavissa taimissa niitä on vähemmän.  Siksi aukkojen reunat maistuvat paremmin.  Myös suurempien metsien  alikasvustaimet maistuvat erittäin hyvin meillä päin.  Siis paremmin kuin hyvin kasvavat aukkojen taimet.

    Maassakin saattaa olla jotain, mikä altistaa toisen kuvion hirville ja toisen ihmisen silmin samanlaisen ei.  Minun teoriani on, että maapohjan hyvä typpipitoisuus suojaa taimia.  Koetapa Anneli saada joku tutkimaan asiaa.

    Puuki

    Suojaahan se korkea typpipitoisuus taimia, kun ne kasvaa nopeammin karkuun hirviltä. Toinen tekijä on se haitta-ainepitoisuus.

    A.Jalkanen

    Typpipitoisuus on varmaan tutkittu jo, katson jos löydän tuloksia. Olennainen lienee taimen typpi jos vaikutusta on. Typpipitoisessa maaperässä on erilainen kasvillisuus kuin vähätyppisessä mikä vaikuttaa päätelmien tekoa.

    Kuitupuunkasvattaja

    Timppa ja Puuki ovat oikeilla jäljillä:

    Entäpäs ne aineet, joita hirvi hakee? Ne ovat suoloja. Hirvi ei välitä nitraateista, mutta varsinkin kalium- ja ehkä fosfaattisuolat kyllä kelpaavat. Eli suoalueella missä on pula P- ja K-ravinteista, hirvi hakee puita missä suolojen määrä on jo sopivasti rikastunut (oksiin, neulasiin, kuoreen). Mitä enemmän puussa on esim. kaliumia, sitä paremmin se kelpaa hirvelle.

    En tiedä voisiko sopivalla annostuksella noulukiviä sittenkin ohjata hirvensyöntiä.

    Makarov

    Nuolukivillä nyt ei ainakaan kannata hirviä houkutella männyntaimikoiden likelle. Tuossa että hirvet käyvät aukkojen reunoilla on  myös se puoli että suojaa on siinä likellä mutta voihan varjostuksellakin olla vaikutusta. Varhaisperkkuulla jos jätät n.1m taimikkoon samanpituisia lehtipuita niin aika varmasti koivikon saat, lehtipuun kasvu on sen verran nopeampaa. Hirvituhoja on varmasti tiedossa varjostuksen myötä myös.

    A.Jalkanen

    Metsätieteen Aikakauskirjassa on kaksi tuoreinta hirvituhoaiheista artikkelia vuodelta 2016.

    Teija Ruuhola, Ari Nikula, Vesa Nivala, Seppo Nevalainen, Juho Matala. (2016). Kallioperä ja maalaji vaikuttavat hirvivahinkojen määrään.Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2016 numero 3-4 artikkeli 5716. https://doi.org/10.14214/ma.5716

    Tuhojen keskittyminen Lapin vihreäkivialueelle ja Peräpohjan liuskekivialueelle viittaisi siihen, että näillä alueilla kallio- ja maaperässä olevat ravinteet vaikuttavat myös taimikoiden maistuvuuteen hirville.

    Tulosten perusteella mäntytaimikoiden perustaminen entisille kuusimaaperille näyttää lisäävän alttiutta hirvituhoille.

    Seppo Nevalainen, Juho Matala, Kari T. Korhonen, Antti Ihalainen, Ari Nikula. (2016). Hirvituhot lisääntyneet – haapavaltaiset metsiköt alttiimpia. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2016 numero 1 artikkeli 5977.

    Haapa houkutteli hirviä taimikoihin. Myös paju ja pihlaja tiedetään hirville maistuviksi lajeiksi. Nyt kun taimikonhoidoissa jätetään muodikkaasti entistä enemmän sivupuulajeja, tehdäänkö karhunpalvelus pääpuulajeille?

    Ei vielä löytynyt vastausta Timpan kysymykseen typestä. Oletettavasti hyvissä oloissa (valo, ravinteet, vesi) kasvava männyn taimi kykenee tuottamaan paremmin myös haitta-aineita. Tässä menee nyt jonkin aikaa kun joudun lukemaan englanninkielisiä artikkeleita…

Esillä 10 vastausta, 31 - 40 (kaikkiaan 64)