Kyllä noin. Vesakon tiheys parantaa mä-laatua, mutta niiden on pysyttävä ”aliskasvoksena”.

Jos Mt-pohjalla männyn taimikko kasvaa 2000 runkoa/ha tiheydessä ja risut niitetään joka vuosi alta pois, männyistä tulee paksuokaisia ja sahatavaran laatu on huono. Ihan sama, ollaanko Savossa vai Pohjanmaalla tai vaikka Rovaniemellä.

Kyllä ne oksat karisevat ,kun puut ovat alunalkaen tasaisesti sijoittuneena ja kaikki kehittyvät samaan tahtiin. Ei se lehtipuu edistä karsiintumista ,kun se enimmäkseen karkaa pieksämään havupuun taimien latvat huonoon kuntoon. Tästä on seurauksena laatuvikoja tyvitukkiin ja tuloksena paksua kuitua.

Edelleenkin kiinnitetään liian vähän huomiota siihen ,että ylitiheys taimivaihessa johtaa heikosti kehittyneisiin ja heiveröisiin juuristoihin. Puut myöhemmässä vaiheessa erittäin alttiita luonnontuhoille. Tämä on se näkymätön uhka , joka realisoituu ensiharvennuksen jälkeen. Siis kaikki  ajoissa pois ,mikä hidastaa kasvua!

Männyilläkin on sama käyttäytyminen kuin rauduskoivulla. Oksien latvat eivät saisi koskettaanaapurin oksien latvoihin, puhumattakaan tiiviimpää olotilaa.

Tämä siis silloin, jos halutaan järeyttää runkoja. Alikasvospuut (kuusi ja lehtipuut ) saavat aikaan alaoksien kuolemista ja karsiutumista ”harjaamalla” runkoja kuin Soini aukoinaan Persuksiaan.

Aarre lehdessä oli aika erikoinen juttu hirvialueiden taimikonraivauksista, suositeltiin männyntaimikoihin reikäperkkauksia ja lehtipuun jättöä. Perustui muka tutkimustieto, epäilen että hutkimustietoon. Omat pitkälliset kokemukset kyllä suosittelevat että kannattaa kaikki lehtipuu poistaa(ainakin varhaisperkkauksissa, täytöksi voi jättää varsinaisessa taimikonhoidossa). Se nimenomaan vähentää tuhoja kun ne eivät silloin mene taimikkoon jos siellä ei ole monipuolista ravintoa niille. Kärkkäisen Matti jossakin kirjassa kertoi että ruotsissa on tehty useita tutkimuksia aiheesta ja nekin osoittivat että hirvituhoja oli vähempi täysin lehtipuista perkatuissa taimikoissa. Onkohan hirvien sielunelämä muuttunut.