Katri Himanen muistuttaa Metsälehden kolumnissaan 27.10. taimikoiden heikosta laadusta, joka on jo pitkään näkynyt valtakunnan metsien inventoinneissa ja alan toimijoiden omavalvonnoissa.

Luonnonhoidon laatua ja harvennushakkuiden laatua valvotaan. Metsäsertifioinnin henkeen kuuluu että metsänuudistamisesta huolehditaan. Pitäisikö metsänuudistamista valvoa nykyistä tiukemmin, vai voidaanko ongelma poistaa kustannustehokkaammin toimijoiden omaa toimintaa kehittämällä? Kiertoajan alussa tehdyt virheet kertautuvat koko kiertoajan vahingoksi.

Jos peilaa taimikoiden inventointeja hirvikannan hoidosta käytyyn keskusteluun, jää epätietoiseksi. Puhutaan taimikonhoitorästeistä ja keppimetsistä, ja siitä että hirville jätetään rehua vääriin paikkoihin ja väärään aikaan, kun taimikoita ei hoideta ajoissa. Toisaalta VMI-tulokset väittävät, että taimikot ovat jääneet liian harvoiksi ja maanmuokkaus vajaaksi.

Kokonaiskuva taimikoista on siis sumea, mikä voi estää meitä valitsemasta oikeita lääkkeitä ongelman ratkaisuun. Kuka tai mikä on syyllinen, kenen tulee korjata toimintaansa ja miten: me metsänomistajat, metsänuudistamisen kaupalliset toimijat vai metsästystoimijat? Kaikki kolme ovat jossain määrin ilmiössä mukana.