Aukkojakin on monen muotoisia vaikka ne olisivat vain 2ha. Jos on 50m leveä aukko niin pituutta kertyy jo 400m. En tarkoita mitään penkkateitä vaan 2-3m kulku uraa johonkin ojan, kuvion tai rajan reunaan. Ei se kokonaispinta-alaan vaikuta käytännössä ollenkaan. Maaperän kantavuudesta riippuen sitä pystyy vaikka autolla ajamaan. Minulla on niitä paljon niin ompa mukava kamppeitten kanssa kävellä tai käydä vilkaisemassa onko viereisellä kuviolla vaikkapa tuulenkaatoja.

Tarkoitin tamppaajien vuosikymmenellä 2014 alkavaa ajanjaksoa ja väitän myös jaksottaisen metsänhoidon olevan oikeassa, jos ja kun ovat metsistään huolehtineet. Sitä ei voi sanoa lain sallimissa rajoissa rajoittamattomista avohakkuista tällä hetkellä ja nuorien metsien hoidosta.   Kohtalokasta oli aikoinaan alan tutkimuksen ja käytännön metsänhoidon lakkauttaminen. Nyt yritetään käynnistellä uudestaan ja eihän siitä oikein mitään tule. Vanhat opit eivät enää kelpaa ja ei uusimmat tutkimuksetkaan. Ei taida mehtäukollakaan montaa vanhan liiton puuta olla pystyssä, uusista puhumattakaan?

Vanhoja metsäpolkuja on monet jättäneet muokkaamatta ja istuttamatta jotta vanhat kulkutiet metsissä säilyy. Se hyvä.

Kyllä ne huoltotiet saa uudestaan entrata jos sulan aikaan koneet päästää.

Kyllä se käveleminenkin paljon mukavampaa kamppeitten kanssa on tieuraa pitkin, kun jotakin isoa aukko kävelet kuvion perälle niin kyllä se työstä käy. Myös mönkijällä on näppärä kulkea uria pitkin, tulee samalla helposti kamppeetkin mukana. Artonkin juttuja täällä lukeneena niin ei käy kateeksi kun saa välillä kilometritolkulla kävellä työmaille. Saman huomasin itsekkin kun muille tein. No omilla tiluksille se ei onneksi ole ongelma kun on tieverkostot hyvät. Hyvä tie ja uraverkostohan tuo jo töihin tehokkuutta huomattavasti.

Näitä ”huoltouria” olen teettänyt mönkijälle jo varmaan vuosikymmenen ajan. Eli päätehakkuun jälkeen merkkaan maastoon jätettävän uran paikan. Käytännössä se on yleensä ajokoneen toinen telanjälki. Näitä uria jätetään muutaman kymmenen metrin välein. Kaivuri muokatessaan jättää uran kohdalla muokkaamatta 2 metriä leveän muokkaamattoman kulku-uran. Jos uralle sattuu hankala kanto/kivi, niin sellaisen kääntäminen syrjään ei kauaa vie.

Istutuksen koittaessa otan taimet joko kotipihalle tai muuhun sopivaan paikkaan, jossa niiden huolto sujuu helposti. Tavoitteena on, että taimilaatikoita ei kannella käsin kuin varastopaikkaan ja siitä mönkijän lavalle. Kun uraverkosto on sopiva, niin taimenistutus sujuu ilman turhia kantamisia ja vakkakin on tyhjenee sopivasti aina huoltouralle tullessa. Mönkijää sitten siirretään työmaan etenemisen tahdissa.

Huoltouran erottaa vielä varhaisperkauksen yhteydessä, mutta varsinaisen taimikonhoidon jälkeen sen löytäminen on jo hankalaa, ellei siinä ole aktiivisesti liikuttu. Muutamia ”runkouria” on jäänyt palvelemaan tulevia tarpeita, mutta valtaosa on hävinnyt viimeistään taimikonhoidon jälkeen.